Kukkatervehdys kaukaisesta kodistani

Tässä on tekele ufohavainnosta, jonka näin muutama viikko sitten ja josta kirjoitin tänne blogilleni. Havainto oli hento ja kevyt, ja sen kuvaaminen olisi onnistunut paljon paremmin akvarellina kuin öljyvärein. Tämän työstäminen oli tuskaisaa ja lopputulos ei ole lähellekkään oikeiden ufojen näköinen. Ufoalukset olivat oikeasti hennon villiruusun punaiset ja ne eivät olleet kerrosruusuja. Niiden keskusta oli vaaleankeltainen. Ne olivat ryhmittyneet tasaisesti kautta taivaan täydeltä. Taivas oli hellepäivän vaaleansininen ja minä seisoin mäellä niitä katselen kunnes juoksin sisälle hakemaan muita ja sitten ufoalukset haihtuivat poutapilviksi, eikä muut ehtineet nähdä.

Tämän kuvan tekeminen oli kuitenkin velvollisuuteni. Tämä kertoo teille nyt jotakin toisten aurinkokuntien asukkaiden tavasta ilmestyä. Kuten näette niin ei ole aseita, ei sotilaita, vain kauniita kukkasia taivaalla. He eivät tahtoneet pelästyttää ketään, vaan häipyivät heti, kun muut tulivat. He tiesivät ennalta, että minä en pelkäisi heitä koska he tulevat sieltä kaukaa, josta minäkin olen tullut tänne planeetalle. Se oli kukkatervehdys kotimaastani.

Minun on pakko nyt hyljätä kaikki taidokkuuteen tähtäävä maalaminen. Yritin lukea ja ymmärtää Johannes Ittenin Värit taiteessa-kirjaa, ja aivojani alkoi pakottaa , päätä särkeä. Myöskin nämä valokuvat ovat otetut digikameralla milloin missäkin valossa epävakain käsin. Maailma on täynnä ihmisiä, joille on suotu hienot maalaustaidot ja kädentaidot ja heillä on ollut aikaa paneutua tekemään työtä maalaustaiteen parissa. He tehkööt taidokkaita hienoja maalauksia ylistykseksi maalaustaiteelle. Minun on keskityttävä nyt vain kuvaamaan näitä näkyjä ja niiden mukana tulevia sanomia kuvina. Se on velvollisuuteni.

"Me kuulimme enkelikuoroas, kun kuolevat vaikersi vain"

Puursin tämän maalauksen kanssa pimeässä marraskuussa ilta illan jälkeen. Silloin se jäi keskeneräiseksi ja ajattelin, että jaksanko siihen koskea ikinä, mutta olennot ilmestyivät siihen - hevosetkin. He alkoivat vaatia minua jatkamaan. Niin otin pensselit käteen ja sytytin tulet ja aloin rituaalini. Taustalla soimassa uusi virkistävä löytöni KAIJA SAARIAHO ja hänen teoksensa Maa.

Blogikirjoituksen otsikko on lainattu runosta, jonka on kirjoitanut kai William Andersson, mutta en tästä ole varma. Koko blogini nimi on lainattu saman runon kohdasta:
"Ylipäänsä me olimme, Herra, lian peitossa kokonaan
ja ruumista henki raahas kuin kahletta jalassaan."

Tässä alla kertauksena tuo upea runo.

ANGELIKA

Minä kuulin pauhua myrskyn ja ääntä pasuunain,
minä kupeeni vyötin kohta ja nousin haudastain,
valoss' auringon paisui rintani mun, käsivarteni
jännitin,
toi ihana tuuli itämaan kuin viiniä suonihin.

Ja rankkana lämmin sade minun huuhteli rääsyjäin,
minä avasin silmäni uudet ja tuomiopäivän näin.
Oli kanssani myös Angelika, jota kovin rakastin,
mut jota en saada ansainnut, minä arvolta alhaisin.

Ja kolmekymmentä päivää minä vuottelin vuoroain,
kevät uus oli ympärillä, sini taivaalla vanha vain.
Minä vihdoin mieleni rohkaisin, menin käden nostaen:
" Olen nimeltä William Andersson, ja suuri syntinen.

Ja tässä on hän, Angelika, jota kovin rakastin,
mutt jota en saada ansainnut, minä arvolta alhaisin.
Me olimme miltei kihlatut, mut tietenkin salaa vain,
emme toisiamme pettäneet, minun tieteni ainakaan.

Lihan synti on syntimme ollut, mut liha on kuollut pois,
ei tuomitse henkeä henki, vikapää jos ruumis ois.
Sinun veljiäs pienimpiä olen kohdannut varrella tien.
Kun näkivät nälkää, nälkää näin, kun uupuivat,
uupunut lien.

Välist' emme leipään kajonneet, jos paastoa toiset sai,
ja se oli hengestä, Herra, sen sentään myönnät kai?
Me kuulimme enkelikuoroas, kun kuolevat vaikersi
vain.
Menehdyimme kaikki nälkään, oi Herra, rinnakkain.

Ja pienet , pienet naiset tuli joskus leirihin,
ja he kylvivät sen naurullaan kuin pienin kukkasin.
Me otimme heidät silloin, vajosimme kurjuuteen.
Mut se oli ruumiista, Herra, vika ruumiin hävinneen."

Kadult' Ebalin portin luota tuli saatana virkkaen:
"Niin, Herra, he itkivät, antoivat - vain minua
peljäten.
Mut kysyhän heiltä Herra", hän puhui kumartain,
"mitä tekivät valoisimmin öin, kun ei pelkoa ollut
lain".

Minä huusin:" Pelkomme, Herra, piti alati murinaa,
söi meitä se syödessämme, se säikytti nukkujaa.
Hädän tautta me surmasimme, nälän pelosta varastain
ja me kieltäydyimmekin toisinaan, mut taivasta
muistaen vain."

Mut Herra näin:" Minä tiedän tuon, kai parhaiten
tiedänkin -
jotakin toki oppinut minäkin lien vuosimiljoonin -.
Oli rakkaus pelon vuoksi, vanhurskaus suosion,
mitä teitte, kun pelkonne vaientui, se kiimassa tehty on."

Minä vastasin:" Henki ol' altis, mut liha heikko vain,
ja kun synnissä mässäsi liha, ei katunut henki lain.
Tais saattaa ne meidät , ne kaksi, alas synkkään Ebaliin;
enin ruumiistaan sentään oli, ja ruumis haudattiin.

Ylipäänsä me olimme, Herra, lian peitossa kokonaan
ja ruumista henki raahas kuin kahletta jalassaan.
Ja nyt anon tuomiotas, sen alle tyytyen.
OLen nimeltä William Andersson, ja suuri syntinen."

Mut Herra näin:" Ota impes sun, joka rakas sulle on,
mutta jota et saada ansainnut, sinä säädyltä arvoton.
Suven taivaan alla uudestaan koetellaan teitä nyt,
ja pyydän, te kaikki lähtekää, olen teihin väsynyt."

Niin menimme jälleen kaikki pois, alas Mamren
tammistoon
koeteltaviks kerran vieläkin, kunis tulemme tuomioon.
Mut saatana nauroi portillaan, nämä sanat kuulla sain:
"Sinä sait, sinä sait Angelikan vuoks pelkuruutes vain!"

Tammikuun aurinkoa ja ufohavainto

Viime yönä ufot kävivät taas ilahduttamassa minua upealla ilmestyksellään. Kuullostaa mahtipontiselta, mutta minä uskon itse näin tapahtuneen. Ufot tulevat esiintymään luokseni aina unimaailman kautta.

Seisoin lapsuuden kotini pihalla ja niittyjen ylle taivaalle ilmestyi ruusun muotoisia satoja ufoaluksia. Ne olivat ruusunkukan näköisiä ja valtavan suuria ainakin reilusti yli 10 metriä halkaisijaltaan. Ne täyttivät koko taivaankannen ja olivat ryhmittyneet kauniiseen järjestykseen. Väriltään ne olivat suloisen villiruusun vaaleanpunaiset. Katsellessani niitä haltioituneena aloin ajatella, että tämä ei voi olla valvetila vaan taidan olla unessa. Nipistin itseäni ja totesin olevani valveilla. Juoksin nopeasti hakemaan muita katsomaan upeaa näkyä, ja samalla kun muut ehtivät paikalle, ruusumuodostelma hajosi taivaan pilviharsoksi eivätkä muut ehtineet nähdä. Muistan hämärästi, että muitakin ufoja ilmaantui, mutta ne ovat salaisuus, koska en päivätajunnassani niistä muista kuin aavistuksen.

Lehdistä saa lukea, että jotkut ufotutkijat odottavat rumia pieniä aseistautuneita humanoideja ja sellaisia, jotka olisivat muuntaneet energiansa samaksi kuin meidän ihmisten? Ei humanoidit tahdo esiintyä rumina eivätkä tahdo käyttää energiaansa muuntaakseen itseään meidän havaitsemiskyvyn rajoissa olevaan raskaaseen värähtelyyn. Heidän kauneudentajunsa on paljon kehittyneempi kuin meidän maaplaneetan asukkaiden, jotka olemme mieltyneet tehokkuuteen enempi kuin kauneuteen. Onneksi vielä merien kauneus on säilynyt, ja tämän blogikirjoituksen valokuva on Hangon Tulliniemestä, jossa sain viikonlopulla nauttia tammikuun auringosta.

Aloitin tänään maalauksen upeasta ruusuilmestyksestä. Tahtoisin osata kertoa ja maalata teille sen kaiken kauneuden. Joudun ostamaan ruusukimpun, katsoakseni mallia ruusun muodosta.

Kun saan etuoikeutetusti joskus nähdä vilahduksen veljistämme toisilta kaukaisilta planeetoilta, tunnen sisälläni, että tämä ihmiselämä on vaihe, jossa unohdamme oikean kotimme ja sukumme universumin kaikkeudessa. Me kuulumme taivaalliseen sotajoukkoon, joka on kutsuttu tälle planeetalle ihmisen muodossa oppiaksemme rakastamaan ihmiselämässä ja tuomaan rakkauden tänne inhimilliselle tasolle. Olen viime päivinä lukenut Pekka Ervastin kirjaa Pahan voittaminen ja saanut sieltä varmuutta. Kirja on johdattanut minut takaisin omalle polulleni, jolta olin hetkeksi ajautunut metsään poimimaan marjoja. Pekka Ervast sanoo ihmiselämästä kirjassaan Pahan voittaminen ( s. 62) seuraavaa:
"Mitä varten olisimme tähän elämään tulleet, jos meidän pitäisi vain pyrkiä siitä pois; jos se ei olisi itsessään arvokas? Jeesuksen sanoma on: " Tämä elämä on itsessään arvokas; asettakaa se totuuden palvelukseen. Kuinka pieniä, yksinkertaisia olentoja tunnettekin olevanne, niin pyhittäkää elämänne Jumalan palvelukseen. Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut."

Espoo Artin mallipiirrosillat alkavat taas Mäkkylässä

Espoo Art ry:n croqi-illat alkavat taas tänään klo 18.00 ( tässä linkki tiedotteeseen ja tarkempiin tietoihin). Kaikki mallipiirtämisestä kiinnostuneet ovat tervetulleita. Kuvat syksyn piirrosilloistani.

Prinsessa Ruusunen ja koko hovi nukkui

Joulun ajasta on jäljellä enää muutama hetki. Loppiainenkin jo mennyt. Olin ennakkoon suunnitellut maalaavani monta taulua ja korjaavani kymmeniä vanhoja maalauksiani. Päivät menivät säntäilessä paikasta toiseen ja kaikenlaisessa hulinassa. Vasta eilen tartuin pensseliin ja jatkoin ennen joulua aloittamaani tekelettä. Vision tähän näin joskus marraskuussa ja se oli alunperin visio riemukaaresta joka oli valkoinen ja punaisin ruusuin koristeltu. Nyt kuitenkin tuli vain pilari ja nukkuva hahmo ilmaantui varastaen koko shown.

Tähänkin maalaukseen sopii v. 1999 kirjoittamani runo:

Ei hän ole kuollut, hän nukkuu,
sanoi kerran Jeesus
ja niin sanoivat naiset haudalla.
Prinsessa Ruusunen ja koko hovi nukkui
ja Lumikkikin.

Loitsuja Uudelle Vuodelle

Loitsuja voi käyttää joka päivä. Niitä olisi hyvä loitsuta kahdesti päivässä - aamulla ja illalla. Teho vahvistuu, mitä useammin niitä mielessään tai ääneen sanoo. Tässä muutama esimerkki onnea tuovista loitsuista, joita olen matkani varrella testaillut ja löytänyt kirjoista ja elokuvista ja ties mistä.

1. Minä olen. Olen aina ollut. Ja tulen aina olemaan.


2. Olkoon niin että olen onnellinen! Olkoon niin että olen onnellinen! Olkoon mieleni onnellinen! Olkoon ruumiini onnellinen! Olkoon niin että olen onnellinen! ( kirjasta Lempeyden tie; kumouksellinen onnellisuuden taito.)


3. Kiitos Isä kaikista rikkauksistani! Kiitos Isä kaikista rikkauksistani!
Menestyn ja onnistun kaikessa mihin ryhdyn!
( kirjasta Alitajuntasi voima; Joseph Murphy)

4. Minä tulen yhä paremmaksi ja paremmaksi joka päivä kaikissa suhteissa.
Minä tulen päivä päivältä paremmaksi ja paremmaksi.
( Ajatuksen ja käden parantava voima; kirj. Pekka Ervast.)

5. Puhu Herra, palvelijasi kuulee. ( Pyhäkoulussa Hannatäti luki Raamatusta v. 1959)

6.Jokaisen ihmisen on kysyttävä:” Minkä vuoksi olen vapaa? Mitä olen vapaa tekemään? Ellei näihin vastata, vapaus on vain haaskaamista." (Lainaus Papin puheesta elokuvassa Operator)

7. Mutta jo päätämme, että voimakkain halumme on palvella Jumalaa – tunnemme heti,
miten sielumme virkistyy ja tahtomme lujittuu –
ja olemme vapaita tekemään sen , mitä tehtävä on.

Herra sanoo: ” etsivä löytää.”
”kolkuttavalle avataan”. Se on enempi kuin lupaus. Se on hengen laki.
Kuunnelkaa sydäntänne niin tekonne saavat merkityksen ja kohtalomme on turvattu.

(Lainaus Papin puheesta elokuvassa Operator)


8. Aina sinä voit muuttaa mieltäsi
ja valita toisenlaisen tulevaisuuden
tai erilaisen menneisyyden.
( Lainaus kirjasta Illuusio; kirj. Richard Bach)

9. Minut ladataan energialla joka yö nukkuessani kuten Teletapit kukkulalla. ( Lainaus Teletapit)

10. Mitä enemmän annan, sen enemmän saan.


Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Mystillinen vuosi 2012 on alkamassa

Joulunaika leijuu vielä yllämme ja johdattaa meidät pimeimmän hetken yli. Minä istuin autonratissa joulunpyhinä tunti toisensa jälkeen. Aattoaamuna starttasin pk-seudun kovassa vesisateessa. Läpi kuran ikkunanpyyhkimet täysillä ajoin Lahteen, jossa vesi muuttui rännäksi ja muodosti nopeasti ainakin 10 cm paksuisen loskakerroksen tien pinnalle. Heinolan jälkeen sade pikkuhiljaa lakkasi auringon tieltä ja loput 4 tuntia sain ajaa mukavassa jouluaattosäässä taivaalla ihanat talvipastellit tienvarsi koivut ja vesakot hehkuen punaista. Jouluyön kirkkaat tähdet syttyivät - kaukana mainen valosaaste.


Jouluaamun aurinko sytytti taivaan hehkumaan, josta muistona ylin valokuva. Aamurusko kielii tulevista myrskyistä ja tuulenpyörteet alkoivat. Niinpä taas auton rattiin kiinni ja matkaa jatkamaan Iisalmeen. Ajettuani muutaman kymmen kilometriä alkoi tuisku, ja siitä alemmat kuvat. Näkyvyys oli tuskin 100 metriä sakeasta lumentulosta johtuen. Pyhäsalmella sitten eksyin. Pyhäsalmella kaikki tiet johtivat joko Ouluun tai Jyväskylään. Ajattelin, että mikä se tällainen paikka oikein on, kunnes huomasin taksin, jonka luo kurvasin nopeasti kysymään tietä. Kiitokset komealle, ystävälliselle taksimiehelle, joka neuvoi tien Iisalmeen.


Tapaninpäivä tuli ja myrsky saapui Suomeen. Iisalmi säästyi sen tuhoilta. Tiistaina myrskyssä ajoin takaisin pk-seudulle rattia topakasti pidellen. Silmät sirrallaan, sillä aurinko nousi taivaalle kojelaudan ja aurinkosuojan väliin moneksi tunniksi loistamaan.

Mystillinen vuosi 2012 on alkamassa muutaman tunnin kuluttua.

Nyt eletään vaihtelevien säiden ja ääri-ilmiöiden aikaa. Napajäät sulavat vauhdilla, ja jonnekin se vesi sataa tai lainehtii. Jospa jään alta paljastuu kadonnut Atlantis? Äitimaa ravistelee itseään ja näyttää voimansa. Ehkä paljastaa meille salaisuuksiaan. Joskus kaukaisina aikoina eli korkealle kehittyneitä ihmisiä maaplaneetalla, jotka hallitsivat sään voimia. He pystyivät johtamaan sadetta ja tuulta taikasauvoillaan, joita säilytettiin Liitonarkissa ja pyramideissa. Tavalliset ihmiset eivät saanet koskea niihin. Lainaan alle omaa kirjoitustani tästä aiheesta jonka olen kirjoittanut tänne blogilleni joskus vuosi sitten otsikoltaan :


Harry Potter ja taikasauvat.

Ihmisen ymmärrys on viritetty aistien varaan, jotka ovat hyvin rajalliset. Voimme kuulla ääniä vain määrätyltä tasolta ja samoin on näkökykymme. Voimme laajentaa tätä taajutta laitteilla, mutta niidenkin tehot ovat varsin rajalliset. Meidät on viritetty taajuudelle, jossa pystymme käsittämään määrätyt nopeudet. Jos joku tapahtuu hitaammin kuin käsityskykymme, saatamme ajatella, että kyseessä on joku eloton olento ja jos joku tapahtuu käsityskykyämme nopeammin, se jää meille mysteerioksi. Jos ihmiseen johdetaan korkeampaa värähtelyä kuin mihin hänet on viritetty, niin hänen ihmisruumiinsa ei sitä kestä ja se kuolee. Tarut kertovat, että muinaisina aikoina muutamat viisaat ihmiset olivat kyenneet muuntamaan oman kehonsa taajuutta ja he olivat kyenneet kehittämään taikasauvan, jolla pystyi muuttamaan näitä maapallolle sovitettuja värähtelyjä. Jos tavallinen ihminen normaalissa taajuudessaan olisi koskenut taikasauvaan, niin hän olisi menettänyt maisen pukunsa ja olisi joutunut pukeutumaan uuteen kevyempään kehoon. Siksi tällaisia sauvoja säilytettiin ns. liitonarkeissa. Ehkä pyramidit olivat rakennetut myös näiden taikasauvojen säilytyspaikoiksi?