Ruumista henki raahas

Kukkatervehdys kaukaisesta kodistani

2012-02-04T06:03:00.000-08:00

Tässä on tekele ufohavainnosta, jonka näin muutama viikko sitten ja josta kirjoitin tänne blogilleni. Havainto oli hento ja kevyt, ja sen kuvaaminen olisi onnistunut paljon paremmin akvarellina kuin öljyvärein. Tämän työstäminen oli tuskaisaa ja lopputulos ei ole lähellekkään oikeiden ufojen näköinen. Ufoalukset olivat oikeasti hennon villiruusun punaiset ja ne eivät olleet kerrosruusuja. Niiden keskusta oli vaaleankeltainen. Ne olivat ryhmittyneet tasaisesti kautta taivaan täydeltä. Taivas oli hellepäivän vaaleansininen ja minä seisoin mäellä niitä katselen kunnes juoksin sisälle hakemaan muita ja sitten ufoalukset haihtuivat poutapilviksi, eikä muut ehtineet nähdä.

Tämän kuvan tekeminen oli kuitenkin velvollisuuteni. Tämä kertoo teille nyt jotakin toisten aurinkokuntien asukkaiden tavasta ilmestyä. Kuten näette niin ei ole aseita, ei sotilaita, vain kauniita kukkasia taivaalla. He eivät tahtoneet pelästyttää ketään, vaan häipyivät heti, kun muut tulivat. He tiesivät ennalta, että minä en pelkäisi heitä koska he tulevat sieltä kaukaa, josta minäkin olen tullut tänne planeetalle. Se oli kukkatervehdys kotimaastani.

Minun on pakko nyt hyljätä kaikki taidokkuuteen tähtäävä maalaminen. Yritin lukea ja ymmärtää Johannes Ittenin Värit taiteessa-kirjaa, ja aivojani alkoi pakottaa , päätä särkeä. Myöskin nämä valokuvat ovat otetut digikameralla milloin missäkin valossa epävakain käsin. Maailma on täynnä ihmisiä, joille on suotu hienot maalaustaidot ja kädentaidot ja heillä on ollut aikaa paneutua tekemään työtä maalaustaiteen parissa. He tehkööt taidokkaita hienoja maalauksia ylistykseksi maalaustaiteelle. Minun on keskityttävä nyt vain kuvaamaan näitä näkyjä ja niiden mukana tulevia sanomia kuvina. Se on velvollisuuteni.

"Me kuulimme enkelikuoroas, kun kuolevat vaikersi vain"

2012-01-29T10:38:00.000-08:00

Puursin tämän maalauksen kanssa pimeässä marraskuussa ilta illan jälkeen. Silloin se jäi keskeneräiseksi ja ajattelin, että jaksanko siihen koskea ikinä, mutta olennot ilmestyivät siihen - hevosetkin. He alkoivat vaatia minua jatkamaan. Niin otin pensselit käteen ja sytytin tulet ja aloin rituaalini. Taustalla soimassa uusi virkistävä löytöni KAIJA SAARIAHO ja hänen teoksensa Maa.

Blogikirjoituksen otsikko on lainattu runosta, jonka on kirjoitanut kai William Andersson, mutta en tästä ole varma. Koko blogini nimi on lainattu saman runon kohdasta:
"Ylipäänsä me olimme, Herra, lian peitossa kokonaan
ja ruumista henki raahas kuin kahletta jalassaan."

Tässä alla kertauksena tuo upea runo.

ANGELIKA

Minä kuulin pauhua myrskyn ja ääntä pasuunain,
minä kupeeni vyötin kohta ja nousin haudastain,
valoss' auringon paisui rintani mun, käsivarteni
jännitin,
toi ihana tuuli itämaan kuin viiniä suonihin.

Ja rankkana lämmin sade minun huuhteli rääsyjäin,
minä avasin silmäni uudet ja tuomiopäivän näin.
Oli kanssani myös Angelika, jota kovin rakastin,
mut jota en saada ansainnut, minä arvolta alhaisin.

Ja kolmekymmentä päivää minä vuottelin vuoroain,
kevät uus oli ympärillä, sini taivaalla vanha vain.
Minä vihdoin mieleni rohkaisin, menin käden nostaen:
" Olen nimeltä William Andersson, ja suuri syntinen.

Ja tässä on hän, Angelika, jota kovin rakastin,
mutt jota en saada ansainnut, minä arvolta alhaisin.
Me olimme miltei kihlatut, mut tietenkin salaa vain,
emme toisiamme pettäneet, minun tieteni ainakaan.

Lihan synti on syntimme ollut, mut liha on kuollut pois,
ei tuomitse henkeä henki, vikapää jos ruumis ois.
Sinun veljiäs pienimpiä olen kohdannut varrella tien.
Kun näkivät nälkää, nälkää näin, kun uupuivat,
uupunut lien.

Välist' emme leipään kajonneet, jos paastoa toiset sai,
ja se oli hengestä, Herra, sen sentään myönnät kai?
Me kuulimme enkelikuoroas, kun kuolevat vaikersi
vain.
Menehdyimme kaikki nälkään, oi Herra, rinnakkain.

Ja pienet , pienet naiset tuli joskus leirihin,
ja he kylvivät sen naurullaan kuin pienin kukkasin.
Me otimme heidät silloin, vajosimme kurjuuteen.
Mut se oli ruumiista, Herra, vika ruumiin hävinneen."

Kadult' Ebalin portin luota tuli saatana virkkaen:
"Niin, Herra, he itkivät, antoivat - vain minua
peljäten.
Mut kysyhän heiltä Herra", hän puhui kumartain,
"mitä tekivät valoisimmin öin, kun ei pelkoa ollut
lain".

Minä huusin:" Pelkomme, Herra, piti alati murinaa,
söi meitä se syödessämme, se säikytti nukkujaa.
Hädän tautta me surmasimme, nälän pelosta varastain
ja me kieltäydyimmekin toisinaan, mut taivasta
muistaen vain."

Mut Herra näin:" Minä tiedän tuon, kai parhaiten
tiedänkin -
jotakin toki oppinut minäkin lien vuosimiljoonin -.
Oli rakkaus pelon vuoksi, vanhurskaus suosion,
mitä teitte, kun pelkonne vaientui, se kiimassa tehty on."

Minä vastasin:" Henki ol' altis, mut liha heikko vain,
ja kun synnissä mässäsi liha, ei katunut henki lain.
Tais saattaa ne meidät , ne kaksi, alas synkkään Ebaliin;
enin ruumiistaan sentään oli, ja ruumis haudattiin.

Ylipäänsä me olimme, Herra, lian peitossa kokonaan
ja ruumista henki raahas kuin kahletta jalassaan.
Ja nyt anon tuomiotas, sen alle tyytyen.
OLen nimeltä William Andersson, ja suuri syntinen."

Mut Herra näin:" Ota impes sun, joka rakas sulle on,
mutta jota et saada ansainnut, sinä säädyltä arvoton.
Suven taivaan alla uudestaan koetellaan teitä nyt,
ja pyydän, te kaikki lähtekää, olen teihin väsynyt."

Niin menimme jälleen kaikki pois, alas Mamren
tammistoon
koeteltaviks kerran vieläkin, kunis tulemme tuomioon.
Mut saatana nauroi portillaan, nämä sanat kuulla sain:
"Sinä sait, sinä sait Angelikan vuoks pelkuruutes vain!"

Tammikuun aurinkoa ja ufohavainto

2012-01-16T10:25:00.000-08:00

Viime yönä ufot kävivät taas ilahduttamassa minua upealla ilmestyksellään. Kuullostaa mahtipontiselta, mutta minä uskon itse näin tapahtuneen. Ufot tulevat esiintymään luokseni aina unimaailman kautta.

Seisoin lapsuuden kotini pihalla ja niittyjen ylle taivaalle ilmestyi ruusun muotoisia satoja ufoaluksia. Ne olivat ruusunkukan näköisiä ja valtavan suuria ainakin reilusti yli 10 metriä halkaisijaltaan. Ne täyttivät koko taivaankannen ja olivat ryhmittyneet kauniiseen järjestykseen. Väriltään ne olivat suloisen villiruusun vaaleanpunaiset. Katsellessani niitä haltioituneena aloin ajatella, että tämä ei voi olla valvetila vaan taidan olla unessa. Nipistin itseäni ja totesin olevani valveilla. Juoksin nopeasti hakemaan muita katsomaan upeaa näkyä, ja samalla kun muut ehtivät paikalle, ruusumuodostelma hajosi taivaan pilviharsoksi eivätkä muut ehtineet nähdä. Muistan hämärästi, että muitakin ufoja ilmaantui, mutta ne ovat salaisuus, koska en päivätajunnassani niistä muista kuin aavistuksen.

Lehdistä saa lukea, että jotkut ufotutkijat odottavat rumia pieniä aseistautuneita humanoideja ja sellaisia, jotka olisivat muuntaneet energiansa samaksi kuin meidän ihmisten? Ei humanoidit tahdo esiintyä rumina eivätkä tahdo käyttää energiaansa muuntaakseen itseään meidän havaitsemiskyvyn rajoissa olevaan raskaaseen värähtelyyn. Heidän kauneudentajunsa on paljon kehittyneempi kuin meidän maaplaneetan asukkaiden, jotka olemme mieltyneet tehokkuuteen enempi kuin kauneuteen. Onneksi vielä merien kauneus on säilynyt, ja tämän blogikirjoituksen valokuva on Hangon Tulliniemestä, jossa sain viikonlopulla nauttia tammikuun auringosta.

Aloitin tänään maalauksen upeasta ruusuilmestyksestä. Tahtoisin osata kertoa ja maalata teille sen kaiken kauneuden. Joudun ostamaan ruusukimpun, katsoakseni mallia ruusun muodosta.

Kun saan etuoikeutetusti joskus nähdä vilahduksen veljistämme toisilta kaukaisilta planeetoilta, tunnen sisälläni, että tämä ihmiselämä on vaihe, jossa unohdamme oikean kotimme ja sukumme universumin kaikkeudessa. Me kuulumme taivaalliseen sotajoukkoon, joka on kutsuttu tälle planeetalle ihmisen muodossa oppiaksemme rakastamaan ihmiselämässä ja tuomaan rakkauden tänne inhimilliselle tasolle. Olen viime päivinä lukenut Pekka Ervastin kirjaa Pahan voittaminen ja saanut sieltä varmuutta. Kirja on johdattanut minut takaisin omalle polulleni, jolta olin hetkeksi ajautunut metsään poimimaan marjoja. Pekka Ervast sanoo ihmiselämästä kirjassaan Pahan voittaminen ( s. 62) seuraavaa:
"Mitä varten olisimme tähän elämään tulleet, jos meidän pitäisi vain pyrkiä siitä pois; jos se ei olisi itsessään arvokas? Jeesuksen sanoma on: " Tämä elämä on itsessään arvokas; asettakaa se totuuden palvelukseen. Kuinka pieniä, yksinkertaisia olentoja tunnettekin olevanne, niin pyhittäkää elämänne Jumalan palvelukseen. Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut."

Espoo Artin mallipiirrosillat alkavat taas Mäkkylässä

2012-01-10T21:49:00.000-08:00

Espoo Art ry:n croqi-illat alkavat taas tänään klo 18.00 ( tässä linkki tiedotteeseen ja tarkempiin tietoihin). Kaikki mallipiirtämisestä kiinnostuneet ovat tervetulleita. Kuvat syksyn piirrosilloistani.

Prinsessa Ruusunen ja koko hovi nukkui

2012-01-08T06:14:00.000-08:00

Joulun ajasta on jäljellä enää muutama hetki. Loppiainenkin jo mennyt. Olin ennakkoon suunnitellut maalaavani monta taulua ja korjaavani kymmeniä vanhoja maalauksiani. Päivät menivät säntäilessä paikasta toiseen ja kaikenlaisessa hulinassa. Vasta eilen tartuin pensseliin ja jatkoin ennen joulua aloittamaani tekelettä. Vision tähän näin joskus marraskuussa ja se oli alunperin visio riemukaaresta joka oli valkoinen ja punaisin ruusuin koristeltu. Nyt kuitenkin tuli vain pilari ja nukkuva hahmo ilmaantui varastaen koko shown.

Tähänkin maalaukseen sopii v. 1999 kirjoittamani runo:

Ei hän ole kuollut, hän nukkuu,
sanoi kerran Jeesus
ja niin sanoivat naiset haudalla.
Prinsessa Ruusunen ja koko hovi nukkui
ja Lumikkikin.

Loitsuja Uudelle Vuodelle

2012-01-02T04:02:00.000-08:00

Loitsuja voi käyttää joka päivä. Niitä olisi hyvä loitsuta kahdesti päivässä - aamulla ja illalla. Teho vahvistuu, mitä useammin niitä mielessään tai ääneen sanoo. Tässä muutama esimerkki onnea tuovista loitsuista, joita olen matkani varrella testaillut ja löytänyt kirjoista ja elokuvista ja ties mistä.

1. Minä olen. Olen aina ollut. Ja tulen aina olemaan.

2. Olkoon niin että olen onnellinen! Olkoon niin että olen onnellinen! Olkoon mieleni onnellinen! Olkoon ruumiini onnellinen! Olkoon niin että olen onnellinen! ( kirjasta Lempeyden tie; kumouksellinen onnellisuuden taito.)

3. Kiitos Isä kaikista rikkauksistani! Kiitos Isä kaikista rikkauksistani!
Menestyn ja onnistun kaikessa mihin ryhdyn!
( kirjasta Alitajuntasi voima; Joseph Murphy)

4. Minä tulen yhä paremmaksi ja paremmaksi joka päivä kaikissa suhteissa.
Minä tulen päivä päivältä paremmaksi ja paremmaksi.
( Ajatuksen ja käden parantava voima; kirj. Pekka Ervast.)

5. Puhu Herra, palvelijasi kuulee. ( Pyhäkoulussa Hannatäti luki Raamatusta v. 1959)

6.Jokaisen ihmisen on kysyttävä:” Minkä vuoksi olen vapaa? Mitä olen vapaa tekemään? Ellei näihin vastata, vapaus on vain haaskaamista." (Lainaus Papin puheesta elokuvassa Operator)

7. Mutta jo päätämme, että voimakkain halumme on palvella Jumalaa – tunnemme heti,
miten sielumme virkistyy ja tahtomme lujittuu –
ja olemme vapaita tekemään sen , mitä tehtävä on.

Herra sanoo: ” etsivä löytää.”
”kolkuttavalle avataan”. Se on enempi kuin lupaus. Se on hengen laki.
Kuunnelkaa sydäntänne niin tekonne saavat merkityksen ja kohtalomme on turvattu.

(Lainaus Papin puheesta elokuvassa Operator)

8. Aina sinä voit muuttaa mieltäsi
ja valita toisenlaisen tulevaisuuden
tai erilaisen menneisyyden.
( Lainaus kirjasta Illuusio; kirj. Richard Bach)

9. Minut ladataan energialla joka yö nukkuessani kuten Teletapit kukkulalla. ( Lainaus Teletapit)

10. Mitä enemmän annan, sen enemmän saan.

Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Mystillinen vuosi 2012 on alkamassa

2011-12-31T02:13:00.001-08:00

Joulunaika leijuu vielä yllämme ja johdattaa meidät pimeimmän hetken yli. Minä istuin autonratissa joulunpyhinä tunti toisensa jälkeen. Aattoaamuna starttasin pk-seudun kovassa vesisateessa. Läpi kuran ikkunanpyyhkimet täysillä ajoin Lahteen, jossa vesi muuttui rännäksi ja muodosti nopeasti ainakin 10 cm paksuisen loskakerroksen tien pinnalle. Heinolan jälkeen sade pikkuhiljaa lakkasi auringon tieltä ja loput 4 tuntia sain ajaa mukavassa jouluaattosäässä taivaalla ihanat talvipastellit tienvarsi koivut ja vesakot hehkuen punaista. Jouluyön kirkkaat tähdet syttyivät - kaukana mainen valosaaste.

Jouluaamun aurinko sytytti taivaan hehkumaan, josta muistona ylin valokuva. Aamurusko kielii tulevista myrskyistä ja tuulenpyörteet alkoivat. Niinpä taas auton rattiin kiinni ja matkaa jatkamaan Iisalmeen. Ajettuani muutaman kymmen kilometriä alkoi tuisku, ja siitä alemmat kuvat. Näkyvyys oli tuskin 100 metriä sakeasta lumentulosta johtuen. Pyhäsalmella sitten eksyin. Pyhäsalmella kaikki tiet johtivat joko Ouluun tai Jyväskylään. Ajattelin, että mikä se tällainen paikka oikein on, kunnes huomasin taksin, jonka luo kurvasin nopeasti kysymään tietä. Kiitokset komealle, ystävälliselle taksimiehelle, joka neuvoi tien Iisalmeen.

Tapaninpäivä tuli ja myrsky saapui Suomeen. Iisalmi säästyi sen tuhoilta. Tiistaina myrskyssä ajoin takaisin pk-seudulle rattia topakasti pidellen. Silmät sirrallaan, sillä aurinko nousi taivaalle kojelaudan ja aurinkosuojan väliin moneksi tunniksi loistamaan.

Mystillinen vuosi 2012 on alkamassa muutaman tunnin kuluttua.

Nyt eletään vaihtelevien säiden ja ääri-ilmiöiden aikaa. Napajäät sulavat vauhdilla, ja jonnekin se vesi sataa tai lainehtii. Jospa jään alta paljastuu kadonnut Atlantis? Äitimaa ravistelee itseään ja näyttää voimansa. Ehkä paljastaa meille salaisuuksiaan. Joskus kaukaisina aikoina eli korkealle kehittyneitä ihmisiä maaplaneetalla, jotka hallitsivat sään voimia. He pystyivät johtamaan sadetta ja tuulta taikasauvoillaan, joita säilytettiin Liitonarkissa ja pyramideissa. Tavalliset ihmiset eivät saanet koskea niihin. Lainaan alle omaa kirjoitustani tästä aiheesta jonka olen kirjoittanut tänne blogilleni joskus vuosi sitten otsikoltaan :

Harry Potter ja taikasauvat.

Ihmisen ymmärrys on viritetty aistien varaan, jotka ovat hyvin rajalliset. Voimme kuulla ääniä vain määrätyltä tasolta ja samoin on näkökykymme. Voimme laajentaa tätä taajutta laitteilla, mutta niidenkin tehot ovat varsin rajalliset. Meidät on viritetty taajuudelle, jossa pystymme käsittämään määrätyt nopeudet. Jos joku tapahtuu hitaammin kuin käsityskykymme, saatamme ajatella, että kyseessä on joku eloton olento ja jos joku tapahtuu käsityskykyämme nopeammin, se jää meille mysteerioksi. Jos ihmiseen johdetaan korkeampaa värähtelyä kuin mihin hänet on viritetty, niin hänen ihmisruumiinsa ei sitä kestä ja se kuolee. Tarut kertovat, että muinaisina aikoina muutamat viisaat ihmiset olivat kyenneet muuntamaan oman kehonsa taajuutta ja he olivat kyenneet kehittämään taikasauvan, jolla pystyi muuttamaan näitä maapallolle sovitettuja värähtelyjä. Jos tavallinen ihminen normaalissa taajuudessaan olisi koskenut taikasauvaan, niin hän olisi menettänyt maisen pukunsa ja olisi joutunut pukeutumaan uuteen kevyempään kehoon. Siksi tällaisia sauvoja säilytettiin ns. liitonarkeissa. Ehkä pyramidit olivat rakennetut myös näiden taikasauvojen säilytyspaikoiksi?

Kaukainen joulumuisto

2011-12-23T11:19:00.001-08:00

Olen maalannut tätä tekelettä nyt kahden joulun alla. Täksikään jouluksi se ei ehtinyt valmistua. Taitaa mennä vielä yksi vuosi. Joulunaluspäivät nielaisee Jumbot ja Itikset ja joulusuunnitelmien sinkoilu aina uusille urilleen. Päätin nyt julkaista blogillani keskeneräisenä tämän. Ostin kullanväristä öljyväriä ja kuvittelin ehtiväni viimeistellä kuusenkoristeet ja veljeni kasvot näköisiksi.

Tämä on muistikuvani joulusta, jonka vietin yhdessä edellisessä elämässäni Itävallassa. Olen vanha sielu, ja elänyt monta elämää. Tämä muisto on ajoilta, kun Itävalta oli vielä valtavan suuri ja mahtava. Metsän puissa oli naavaa ja ne kasvoivat sadankin metrin korkeiksi. Minä olin pikku tyttö ja veljeni oli kai vuoden vanhempi. Kotimme oli hyvin kaunis, ja muistan tarkasti kaakeliuunin, jonka yllä oli kultakoriste reunainen peili. Veljeni odotti pukkia kuumeisesti. Leikimme kuusen ympärillä. Muistikuvani joulukuusi oli eteishallissa, josta nousivat kauniit amerikkalaistyyliset portaat yläkertaan. Maalaukseen en kyennyt tuomaan muistoa sellaisenaan tietenkään. Muistan siitä elämästä vain joulun ja että olimme veljeni kanssa lapsia. Ehkä sitten tuli sota ja me emme ehtineet kasvaa aikuisiksi.

Eräs sanoi, että hän jota kaipaamme, on meitä sillä hetkellä niin lähellä kuin ikinä tässä näkyvässä elämässä vain voi joku olla. Muistakaamme tämä, jotka emme voi olla jouluna rakkaittemme kanssa.

Nyt toivotan hyvää ja onnellista Joulua kaikille!

Maailman lapset

2011-12-21T09:31:00.000-08:00

Rakkauden häkellyttävä äärettömyys on ihmiselämän aikana lähes mahdoton käsittää. Pieni sielu valitsee vanhempansa ja antaa heille mahdollisuuden oppia rakastamaan. Lapsi syntyy avuttomana ja antaa elämänsä niiden vanhempien käsiin, jotka on valinnut.

"Henki, joka on syntymäisillään tähän maailmaan, pyytää rakkautta tältä maailmalta. Hän ojentaa avuttomat kätensä niitä kohden, jotka ovat syntyneet."
(Lainaus Mabel Collinsin kirjasta Kun aurinko kiertää pohjoiseen.)

Jouluun on vielä kolme yötä. Ilta on laskeutunut ja pian menemme levolle. Armias ole suojamme. Jos sijaltamme emme nousisi, taivaaseen ota luoksesi.

1.Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä,
mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä
vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi
profetoimisen lahja ja minä tietäisin
kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,
ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin
että voisin vuoria siirtää,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
en minä mitään olisi.
( 1 Korinttolaisille: 13: 1-2)

Tonttu voi tulla ikkunan taa!

2011-12-18T07:38:00.001-08:00

Voi olla, että myöhemmässä vaiheessa vielä jatkan tätä maalausta. Esittelen sen kuitenkin jo nyt, koska jouluun on enää vain viikko. Näin tämän tytönhahmon ottaneen henkiolennon harjoitellessani meditaatiota ja ooomia erään "veljeskunnan" luona. Aluksi näin mustan yötaivaan, jota vasten aloin erottaa puunrunkoja ja oksia. Taivaan yönsini kirkastui ja jokunen tähtikin syttyi avaruuden perukoille. Yhtäkkiä huomasin tämän tyttösen istumassa puun oksalla korkealla, korkealla. Hän oli maastonvärinen ja havaitsin hänet oikeastaan joulukuusen ansiosta, jota hän piti kädessään. Joulukuusessa tuikki muutamia tähtiä ja kun siirsin katseeni tarkkailemaan tyttöä, hänen hiuksissaankin oli tähtikruunu. Hän hymyili suu korvissa minulle iloisena ja joulumieltä ja vapaudenriemua tulvillaan.

Katselkaa korkealle puun oksille! Siellä saattaa istua joku tarkkailemassa teitä. Ehkäpä vaikka varpunen, joka esiintyy poikkeuksellisesti nyt joulun aikaan ihmislapsen muodossa. Tai joku avaruusolento, joka on ottanut keijun muodon.

Juhlasta juhlaan joulun alla

2011-12-18T01:40:00.000-08:00

Terveisiä Espoo Art ry:n perjantai-illan pikkujoulusta! Tunnelma oli mukavan lämminhenkinen ja kotoisa. Puhuttavaa ja kuunneltavaa riitti. Elämänkokemuksia- ja kohtaloita, joista ilman taidetta ei olisi selvinnyt. Taiteentekeminen on terapiaa, jonka avulla jaksaa kulkea mustimmankin yön läpi. Taide=luominen on portti taivaskotiimme. Saamme sieltä elämänvoimaa ja inspiraatiota ja valoravintoa.

Hirmu mukava Joulupukkikin tuli ja jututti jokaisen vuoronperään. Kyseli, että mitä hyvää on tullut tehtyä. Minä juuri ja juuri läpäisin kokeen ja sain kuin sainkin joululahjan, joka ei ollutkaan mikä tahansa joulukortti vaan Leeni Wallénin tekemä taideteos. Nyt julkaisen täällä valokuvan siitä vaikka en ole kysynyt häneltä lupaa tähän. Sen verran tiedän Leenin mielipiteestä, että hän ei toivo katsojan löytävän välttämättä mitään esittävää teoksistaan vaan että teos on teos sellaisenaan. Minähän nyt löysin kuitenkin sen esittävän, ja pieni anteeksi pyyntö siitä. Käänsin sen nimittäin ylösalaisin, ja siinähän on lumen peittämä pelto ja yötaivaalla raskaat lumituiskupilvet. Leeni oli singeerannut kuvan taakse toisin päin ja tässä kuva alempana Leenin nimmarin suuntaisesti.

Kaamoksen aikana on hankala saada valokuvattua edes lähelle totuutta kotikonstein. Ottakaa lukijat huomioon, että kaikki maalaukset ja asiat joita täällä esittelen, ovat livenä 100 kertaa ihanammat kuin mitä amatööridigikameran avulla saan ne otettua. Leenin taideteoksen olen valokuvannut valkoinen lakana taustanaan.

Nyt on juhlaa juhlan perään! Eilen 11-vuotis syntymäpäiväjuhlassa ja tänään kuuntelemaan konserttia mitä hienoimpaan ympäristöön!

Joulua kohti

2011-12-11T00:20:00.000-08:00

Itsenäisyyspäivä meni ja lumimyrskyt. Monelaista joulukarkeloa: puurojuhlaa, pikkujoulua, kuunpimennyspalvontaa ... pitkää ooomia ja ties mitä. Suurta ihmettelyä syklaamien kanssa lasitetulla parvekkeellani lumimyrskyssä. Ahtautumisia täysiin ostosparatiiseihin, kamppailua parkkiruudusta. Aika kiitää vauhdilla: siihen ei saa enää mitään otetta.

Olen miettinyt, että mitä tämä kiire oikein on? Maapallolla on olemassa kolkkia, joissa ei ole kiirettä. Paikkoja, joissa ehtisi kuunnella Sibeliuksen Finlandian alusta loppuun asti. Siellä ehtisi kuunnella ääniä autiomaasta, tuulta ja tyyntä.

Minä olen valinnut omaksi elinajakseni Suomen rauhanajan. Suunnitelmiini kuuluu elää vähintäänkin 3 inkarnaatiota yhdellä ruumiistuksella. Siitä tämä kiire johtuu. Menen länsimaisella tyylillä.

Minulle on nyt muodostunut käsitys, että me ihmiset tulemme veljeskuntina tänne eri puolilta universumia ja olemme sinkoutuneet ympäri maankamraa. Tämä ajatustyyli antaa minulle selityksen siihenkin, mistä syystä maapallolla on eri uskontoja - että eri uskontojen edustajat olisivat tulleet omilta universumin mannuilta. Tämä maaplaneetta antaa erityisen mahdollisuuden opiskella asioita ja ennen kaikkea rakkautta. Tämä on paikka, johon monet avaruusolennot tahtovat tulla ja syntyä täällä ihmisiksi ja saadakseen siten käydä tämän vaativan ihmeellisen ja inhimillisen koulun täällä.

Olen tehnyt pikasilmäyksiä Pekka Ervastin kirjaan Pahan voittaminen. Siitä käy ilmi myös se seikka, että on sieluja, jotka eivät ole tahtoneet ruumiistua tänne planeetalle, vaan he elävät meidän ruumiistuneiden sielujen kautta. He kokevat meidän kauttamme tunteita ja ihmiselämää oppiakseen välityksellämme.

Tästä kolmen inkarnaation kuviosta johtuu, että joudun nyt kiiruhtamaan öljyvärieni ja tärpätin pariin. Näin eilen kuujuhlassa ihanan vision! Tässä on pari kolme tuntia aikaa syventyä siihen maalaten henkisessä rituaalissa ja ottaa yhteyttä ystäviini toisessa piirissä. Antaa käteni heidän ohjaukseensa. Jotkut saavat yhteyden shamaanirummun avulla tuttuihin, minä maalatessani. Sen vuoksi intoni maalata on niin kiihkeä.

Sipsutti silkkitossuillaan

2011-12-03T08:16:00.000-08:00

Olen nyt hionut ja korjaillut vanhoja maalauksiani. Se on hullun hommaa. Öljyvärimaalauksessa ei ole PERUUTA-painiketta. Jokainen veto tekee maalauksesta taas uuden. Olen yrittänyt palauttaa mieleni alunperäisen vision tehdessäni näitä lähes tihutöitä. Käytännön puolessa on se ongelma, että minä en enää ole sama, kuin sen alunperäisen maalauksen aikaan. Tämän maalaukseni TARUJEN KIRJAN vision näin Pärnussa Tervis Paradisossa käsihierontahoidossa. Kirkkaana ja kyyneliin asti liikuttavana tajuntani näytti, kuinka ihmisen keho on väline, jonka avulla ihmissielu kerää tietoja Tarujen kirjaansa - kuinka jokainen hetki kirjoitetaan ikuiseen sieluumme.

Niin kovin liikuttavat ovat ihmisen kädet.

Tässä alla se kirjoitus, jonka kirjoitin maalatessani muistiinpanoa Tarujen kirjasta silloin kesällä muutama vuosi takaperin:

Eläväolento; Tarujenkirja, joka palaa kotiin. Mihin astui hän, mihin kosketti käsi, mitä muistoja keräsi talteen ihmeelliseltä tutkimusmatkalta maaplaneetalla? Millaisia ajatuksia hän sähkötti ympärilleen aivoilla, joita sai käyttää ihmiselämänsä aikana? Rakastaviako, lempeitä, ilonajatuksia ... mitä, mihin ja kuinka hän ammensi ruusuisesta kehostaan? Mitä kylvi hän käsillään, kuinka kosketti? Miten, mihin asteli, sipsutti silkkitossuillaan, kuinka nätisti sanoi sanoja? Kuinka kauniisti lausui, kuinka kauniita eleitä käsillään teki ja suloisella kehollaan, kun pyysi tai kun antoi. Se kaikki kirjoitettu talteen tarujenkirjaan.

"Ajatus on korkean tason energiaa ja on suurimpia ihmisen hallinnassa olevia henkisiä voimia. Sillä voi tehdä hyvää tai pahaa - tietoisesti tai tietämättään. Se työskentelee, suorittaa sille annetun tehtävän kummassakin tapauksessa. Sen suorittama työpanos on niin suuri kuin sen sisältämä enerigiamäärä"; näin kirjoittaa Tapio Kaitaharju kirjassaan Rajan tuntumassa.

Tarujenkirja avautui minulle hetkeksi henkeäsalpaavan ihanana - maalaus ei tietenkään voi näyttää visioni kauneutta. Me jokainen kykenemme ilmentämään kaikkea rakkautta ja kauneutta omalle kehitystasollemme sopivalla taajuudella. Sen vuoksi aina kannattaa ilmentää! Tämä lause toimii linkkinä alunperäiseen maalaukseen ja blogitekstiin.

Adventin aika alkamassa

2011-11-24T22:21:00.001-08:00

Olen työstänyt pitkään ja hartaasti tätä 'elämänvirtaani'. Alempi kuva on tehty tuohon vaiheeseensa Lutoslawskin musiikkia inspiraation ja keskittymisen lähteenä käyttäen. Siitä vaiheesta jatkoin uppoutuneena ja lumoutuneena virolaisen Arvo Pärtin musiikkiin ja erityisesti hänen mahtavaan mystiseen teokseensa Miserere. Myös Arvo Pärtin In Principiota olen kuunnellut taustalla, joskin se ei vaikuttavuudessaan kolahda yhtä vahvasti kuin Miserere. Ylempi kuva on nyt tämän maalauksen viimeisin versio ja koen sen olevan nyt valmis. Alunperäisen vision näin tästä Rajatiedon keskuksessa mieleni kirkastustoimissa.

Tänne kotitaloon johonkin yläkertaan on muuttanut asumaan pieni ihmislapsi. Kuulen hänen pikku jalkojensa töpinä-äänen, kun hän juoksee sydämensä kyllyydestä; elämänvirran alkupyörteiden voimasta ja syntymänsalien ihanan ruusunpunan muistaen. On adventin aika!

Karusellinmuotoinen tunnistamaton esine

2011-11-20T06:34:00.000-08:00

Olen korjaillut ja täsmentänyt maalaustani: 'Varokaa ufoja'. Nyt maalaus alkaa näyttää kuten alunperäinen visio. Olen maalannut putkessa vauhdilla muutaman vuoden, ja tekeleet ovat ennen kaikkea muistiinpanoja näkemistäni visioista. Kun heti tapahtuma hetkellä olen saanut merkittyä pääkohdat ylös, voin ajan kanssa alkaa hiomaan niitä näköiseksi. Tämän maalauksen ensiesittelyssä olin kirjoittanut myös muistiinpanoja:

"Tämä on maalaus vaarallisista humanoideista, jotka tulevat äänettömillä karusellinmuotoisilla ufoaluksillaan ihmisten uniin ja päivällä pienten lasten kanssa leikkimään. Aikuiset eivät kykene näitä näkemään valvetilassa, ja siksi ne ovat erittäin vaarallisia aikuisille. Maaplaneetan lapsille ne ovat kilttejä kavereita ja ilmestyvät lapselle juuri sellaisessa muodossa kuin lapset toivovat niiden ilmestyvän. "
Alkuperäinen kuva ja teksti tätä klikkaamalla

Tähtiä yössä

2011-11-17T13:59:00.001-08:00

"Minä en halua tietää, hän tajusi äkkiä. En halua tietää miten tässä käy. On parempi olla sokea ja toivoa vain."
Lainaus Håkan Nesserin kirjasta Münsterin juttu.

Mun voimaeläimet!

2011-11-12T10:55:00.001-08:00

Tässä on minun voimaeläimet. Kaikilla on tällaiset, mutta nämä maalauksessa ovat minun. Me voimme saada yhteyden toinen toisiimme voimaeläimien kautta. Me saamme yhteyden voimaeläimien kautta myös pranaan, elämää ylläpitävään voimaan. Näin ajattelevat shamaani-intiaanit. Olen maalannut tämän maalauksen alunperin 2 vuotta sitten jouluna, kun olin saanut käsiini kirjat shamanismista ja valoravinnosta. Nyt korjailin maalausta ja siihen lisäksi ilmestyi lammas ja laama. Talven pimeimpään aikaan maalatuissa tauluissa värit eivät loista kuten se mielikuva, josta ne on maalatut. Pimeys planeetallamme ja pimeys ihmisessä tekee sen.

Nyt voimaeläimeni ovat olleet muutaman päivän uupuneita pitkästä vaelluksesta ja ne ovat vetäneet henkeä. Jos emme kuuntele väsymyksen ääniä, meitä ojennetaan. Se on karman laki. Syyn ja seurauksen laki.

Kun joskus erityisen voimattomana painan pääni tyynyyn, näen aina saman pyramidin ja sen läheisyydessä helteisen ruohikon. Pyramidini lähellä ei ole autiomaa vaan kuivuudesta kärsivä ruoho. Tänään näin myös riemukaaren valkoisen, johon kietoutui ihanat punaiset ruusuköynnökset. Yritin siitä aloittaa maalausta, mutta pohja oli liian pieni ja toistaiseksi energiani liian heikko.

" Ei silmällään se nää, vaan tunnollaan..."

2011-11-09T07:00:00.000-08:00

Miltä joku näyttää? Mikä tekniikka? Miten hinnan saisi mahdollisimman halvaksi? Tietoa pitäisi lisätä? Loputtomiin tällaista. Ajatuksen voima. Ajatuksen kohdistaminen. Jos ajatuksen voisikin kohdistaa viereen? Miltä se näyttäisi, tuntuisi, kuuluisi? Maalatessani tätä maalausta olen tyynnyttänyt mieltäni ihanilla Bachin kantaatteilla ja aarioilla, joita suloisella äänellään Elisabeth Watts laulaa. Maalauksesta ei tullut olohuoneen taulua vaaleissa väreissä, ja valokuvakin vääristää. Minä maalasin tätä ilta illan jälkeen ja panin siihen mieleni kiviä. Kun maalaus oli valmis, muistin suuren salatieteen tulkin William Shakespearen sanoja Kesäyön unelmasta:

"Mik' alhaista on, halpaa, joutavaa,
voi rakkaus sen arvoon korottaa:
ei silmällään se nää, vaan tunnollaan,
siks Amor sokeaksi kuvataan. "

Kun mietin ajatuksen kohdistamista, tartuin taas kirjaan nimeltä Lumi; kirj. Maxence Fermine ja haikuihin siellä:

"Sillä rakkaus on taiteista vaikein.
Ja kirjoittaminen, tanssiminen, säveltäminen, maalaaminen ovat samaa kuin rakastaminen.
Se on nuoralla tanssimista."

Lainaukset kirjasta Lumi, kirj. Maxence Fermine.

Keerin aikaa

2011-11-05T03:48:00.000-07:00

Sain parvekkeen laitettua talvikuntoon. Pesin parvekelasit ja kieputin jouluvalot, jotka viimeistelen illalla pimeyden avulla. Juoksen aina ulos katsomaan, miltä ne näyttävät ja takaisin sisälle säätämään jne. Nyt on vuoden mustin aika, ja vanha sanonta kuuluu: "Mitä synkempi yö, sen kirkkaamat tähdet!" Nyt on tuikkujen, kynttilöiden ja jouluvalojen aika. Kesän aurinko muistona vain valokuvassa. Eräs kerran sanoi minulle: "Ei ole pimeyttä, on vain esteitä valon tiellä." Tuntuu koomilliselta sanoa tällaisen keskellä, että minulla on kiire. Olisi niin paljon asioita, joita tahtoisi tehdä ja kokea, mutta ajanratas lakkaamatta pyörii ja minä olen sidottu näihin ihmisen rajoituksiin. Tällaiseen tohinaan kuluu ihmiselämässä aika ja niin sen pitääkin. Upeasti tästä asiasta kertoo Mabel Collins kirjassaan ; Kun aurinko kiertää pohjoiseen:

Sen ajanjakson aikana, jota kutsutaan ihmiselämäksi, tulee inhimillisen rakkauden kehittyä huippuunsa ja tulla täydelliseksi ennen kuin se pannaan syrjään. Alemman itsen voittaminen rakkauden ja surun, ilon ja tuskan, ponnistusten ja onnettomuuksien, menestyksen ja epäonnistumisen kiihkeissä kokemuksissa, saa ihmisluonnossa aikaan muuttumisen ihmeen. Muuta tietä ei ole. Tie johtaa läpi ihmiselämän elämään sen yläpuolella. Jos joku eristäytyy muusta ihmiskunnasta, jättää hän tien , astuu syrjään ja hänen on astuttava askeleensa uudestaan.
Voidakseen kokea ihmistunteita ja oppia niiden kautta, täytyy ihmishenkien astua aineeseen ja tulla naulituksi ajan ja paikan rajoituksiin. Tämä on ikivanha ristin kuvan merkitys. Ensin ilmestyi se ilman ihmismuotoa, kuvaten luomisen, ajan ja paikan ja kaikkien aine-elämän olosuhteiden salaisuuden valmistumista. Sitten kuvastuu ihmismuoto. Itsetietoisesti astuu hän kärsimään elämän kokemuksissa, vastakohtien rajoituksissa.
( Mabel Collins ; Kun aurinko kiertää pohjoiseen)

Lokakuun tohinoita Suomen pääkaupungissa

2011-10-27T11:52:00.001-07:00

Onkin ollut meno päällä tällä viikolla. Ensin oli Espoo Art ry:n NO LIMITS - vuosinäyttelyn avajaiset tiistaina Sanomatalossa, josta ylläoleva valokuva. Avajaisia juhlisti Suomen tasavallan Presidentti Tarja Halonen läsnäolollaan.

Tänään olin kirjamessuilla ja samaan aikaan messukeskuksessa oli myös ruoka- ja viinimessut sekä ART FORUM HELSINKI . Kirjamessuilla näin mm Jari Tervon kertovan uudesta kirjastaan Layla. Piipahdin lopuksi Art Forumin puolelle, ja siellä oli esillä Marina Fedorovan maalauksia, jotka tekivät vaikutuksen raikkaudellaan, nuoruudellaan ja rohkeudellaan. Hänen maalaukset olivat minulle pikku elämys! Pidän esittävästä taiteesta ja nämä esittivät ihanissa väreissään ja valokuvamaisessa tarkkuudessaan! Taiteilijan nimeä klikkaamalla voit nähdä hänen joitakin maalauksia, jotka eivät nyt olleet messukeskuksessa. Kirjamessuvieraiden kannattaa piipahtaa myös Art Forumin puolelle hiljentymään taiteen äärelle.

NO LIMITS - Espoo Art ry:n vuosinäyttely 2011

2011-10-24T07:22:00.000-07:00

Tiukan jurytksen jälkeen tämä kuvan maalaus pääsi minulta Espoo Art ry:n vuosinäyttelyyn 2011. Juryttäjänä toimi kuvataiteilija Antero Kahila. Olen tehnyt tämän maalauksen v. 2009 jouluna eräiden hautajaisten jälkeen ja sen nimi on: Tehtävä suoritettu. Näin kirkossa sieluni silmin, kun vainaja; juhlan kunniavieras, pukeutuneena uuteen ihanaan pukuunsa, kultaan ja mirhamiin, asteli riemullisesti kevein askelin saattokulkueen edellä jääden luoksemme koko juhlan ajaksi.

Espoo Art 35 : NO LIMITS on avoinna Sanomatalon mediatorilla 25.10.-6.11.2011 joka päivä klo 10-19. Näyttelyssä on esillä n. 70:n espooarttilaisen taiteilijan töitä.

Huomenna 25.10. tiistaina on avajaiset klo 17-19. Ohjelma alkaa klo 17.30.

Tervetuloa!

Tapahtui Espoo Artissa keväällä 2011

2011-10-22T11:59:00.000-07:00

Keväällä vietimme Espoo Artissa valonjuhlaa ja hattujuhlaa. Eräästä käsilaukusta ilmaantui juhlaan kuokkavieras. Hänestä tässä valokuva, jonka nappasi Liisa Illukka. Tällainen pikkuinen rakkauden lähettiläs tuli tuomaan valonsa keskelle meidän kevätkarkeloa sillä aikaa kun emäntänsä lähti hakemaan herkkuja noutopöydästä. Nämä suloiset rakkauden tuojat; valon lähettiläät! Kirkkoherra Voitto Viro on sanonut, että kaikki koirat pääsevät taivaaseen! Minä uskon joka sanan ja tauot sanojen välissä.

Juudaksen evankeliumissa on sanottu;
"Lopettakaa niiden karjaeläinten uhraaminen, jotka te toitte uhrialttarille. He ovat teidän tähtienne ja enkelienne ylpäuolella, koska heidät on jo tehty täydellisiksi siellä. ..."

Pimeyden kummajaiset

2011-10-16T05:56:00.000-07:00

Tchaikovskyn 5. sinfonia näytti minulle tällä kertaa vilahduksen tanssitytön tyllihameen helmasta. Maalaukseen tuli nuorallatanssija. Hän yöllä houreiden ja hirviöiden kanssa sipsuttaa pitkin pingoitettua narua tähdet ainoana turvanaan, väreissä Tchaikovskyn sinfonian.

Erillisyydestä

2011-10-15T02:24:00.001-07:00

Aamulla auringonnousun jälkeen olin korkealla kalliolla laboratorionnoutajan kanssa. Kodin ikkunasta näin, kun aurinko noustessaan soi hohtavan valonsa keltalehtisten puiden latvoihin. Kalliolle päästyämme oli helppo kuvitella maapallo pannukakun muotoiseksi, sillä kaikkialla näköpiirin reunoilla - katsoi itään tai länteen (kuten kuvista näkyy); oli valoisat kultaraidat ja vain "pannukakun" päällä oli pilvi. Mietin, että miltä näyttäisi pannukakkuplaneettamme avaruudesta? Se olisi kuin litteähkö avaruusalus, jonka päällä olisi utuinen pilvimassa, ja sen läpi saattaisi vilahtaa tikka aamupalalla puussa.

Tämä aika, jonka olemme saaneet tällä planeetalla ihmiseksi syntyneinä. Minuuttia, ei sekunttiakaan ole varaa tuhlata. Jokainen hetki pitää käyttää vaalien. Monesti henkisen tien alkutaipaleella sorrutaan vähättelemään inhimillistä rakkautta. Olen löytänyt tätä asiaa käsittelevän kohdan Agnes Sanfordin kirjasta Parantava valo ( sivulla 168). Se kuvaa asiaa niin kuin minä sen tässä nykyisessä ymmärryksessäni käsitän. Huomasin jo aikaisemmin lainanneeni tänne saman tekstin. Se tarkoittaa, että tätä asiaa olen pohtinut jo vuosia ja aina tullut samaan tulokseen ja lukemaan tätä kohtaa. Inhimillisen itsen ja inhimillisen rakkauden kieltäminen johtaa harhapoluille.

Tässä alla suora lainaus Sanfordin kirjasta:

"- Rippi vapauttaa sinussa Jumalan voiman Jeesuksen Kristuksen anteeksiantamuksen kautta. Se vapauttaa voimaa tavalla, joka on kaikkein yksinkertaisin ja hyödyllisin ja inhimillisin. Jos yrität ja saat sitten tätä voimaa itseksesi, olet taipuvainen jännittämään liiallisesti hengellistä energiaasi. Ainoa tapa, jolla voit jatkuvasti saada sitä on sulkea silmäsi ihmiskunnalta ja yrittää elää hengellisellä tasolla. Tämä tapa ei ole uusi. Sitä on harjoitettu keskiajalla, ja siitä on luovuttu. Se on hyvä niin kauan kuin se sopii, mutta se ei suju kyllin pitkälle. Ja ellemme liitä sitä sakramentin käyttämisen menetelmään, se pyrkii muuttumaan hengelliseksi kuivuudeksi ja näännyttää. Jotkut ihmiset voivat välttää sen ja jatkaa vain, eläen yhä enemmän ja enemmän hengellisellä tasolla. Mutta se erottaa heitä toisista ihmisistä. He kieltävät inhimillisyytensä sen sijaan että lunastaisivat sen, ja niin he etääntyvät yhä kauemmaksi ja kauemmaksi tavallisista ihmisolennoista. Heistä tulee kylmiä ja etäisiä. He rakentavat muurin ympärilleen, niin että ihmiset eivät pääse heitä lähelle. " lainaus kirjasta Parantava Valo ; kirj. Anges Sanford.

Olen lueskellut Juudaksen evankeliumia, josta on säästynyt vain osa ja paljon lauseita ja sanoja välistä on tuhoutunut. Sen lukeminen vahvisti minulle tätä asiaa. Me olemme saaneet lainaksi tämän ihmisruumiin, ja olemme kuin kylässä ja meidän kuuluu arvostaa ja rakastaa erityisesti juuri tätä ihmistä, joka nyt olemme. Täällä Juudaksen evankeliumissa sanotaan:

"Suuri henki käski Gabrielia antamaan henget suurelle sukukunnalle, jolla ei ole hallitsijaa, nimittäin hengen ja sielun. ....
Te tarjoatte sille asuinpaikan tässä ihmisruumiissa, enkelien sukukuntien joukossa."

Talven taipaleelle lähden

2011-10-09T21:15:00.000-07:00

Alunperäinen visio tästä maalauksesta oli väreiltään punaista ja harmaata ja mustaa ja näin sen kuunnellessani erästä Edvard Griegin biisiä. Maalaamisen aikana koko väritys muuttui täydellisesti. Voisin maalata samasta visiosta uuden maalauksen ja sitä ei näyttäisi mikään yhdistävän tähän. Maalaukseen ilmestyi kuningas, joskin osasin odottaa häntä ja mietin vain, että mihin hän saapuu.

Olen kuunnellut iki-ihanaa George Malmsten tangoa nimeltään Muistelo. Tango alkaa sanoin : " Kas lehdet putoo..." On upea sanoitus. Alla muutama kaunis lause siitä:

" .....mut sua moittisinko tuosta milloinkaan.
Kaikk kerran katoo, kaikki unhoon joutaa, en tahtoisi olla vailla tätä tuskaakaan.
Se mulle näytti, paremmin kuin riemut, kuin olit kallis mulle armahin.
ja vaikka koskee eron pitkät varjot, on kuvas mulle nyt vain kirkkahin."

Lokakuun hirviöpilvi

2011-10-08T09:16:00.001-07:00

Eilen hämärtyvässä illassa, kun ulkona ärjyi syysmyrsky, istuin kynttilänvalossa kuuntelemassa Arvo Pärtin Misereree. Katselin taas musiikin nostattamia näkyjä ja sillä tavoin yritin hiljentää levottoman mieleni. Tämä Arvo Pärtin Miserere on vahva ja dramaattinen. Eteeni nousi valkoinen iso risti, joka hohti jonkunverran valoa ja siinä oli harmaita kuvioita ja mustat ääriviivat. Se seisoi mäellä ja sen oikealla puolella ylhäällä oli Kalevalanpunaista. Ristin vasemmalla puolella ylhäällä helmeili hohtavaa vaaleansinistä ja ajattelin, että se on meri, joka kylpee valossa. Alhaalta oikealta näin tulevan suuren ihmisjoukon mustissa vaatteissaan. He kävelivät kohti ristiä ja ensin ajattelin heidän menevän ristin sisälle, mutta he menivätkin sen ohi hohtavaan vaaleansiniseen.

Sitten avasin silmäni ja näin ulkona nousevan pilvihirviön. Menin parvekkeelle katsomaan ja se oli pelottavan punainen pilvi ja nousi kovalla vauhdilla kuten toissa kesänä ukkospilvi. Myrskyi yltyi entisestään ja juoksin hakemaan kameran. Minua pelotti. Pilvi näytti vaarallisen uhkaavalta! Kaikki tapahtui nopeasti, enkä ehtinyt mitenkään säädellä salamavaloja ja sain vain nuo kuvat yllä. Pilvi pimensi maailman ja vettä alkoi tulla ryöppyinä.

Olen taas kuunnellut myös Bahia Black nimistä musiikkia. Siinä rummutus on kiihkeää ja samba kuuluu. Arvo Pärtin Misereressä rummutus on ihan toisenlaista. Se on täynnä odotusta ja juhlaa ja kauhuakin. Rummutus on tapa muuttaa tietoisuuden tilaa. Sambakulkueet jaksavat tanssia kilometrin toisensa jälkeen, sillä rummutus saa heidät varmaankin jonkun asteiseen transsiin. Siksi shamaanitkin rummuttavat. Tahtoisin saada shamaanirummun, jolla voisin rummuttaa ja keskittyä sen ääneen ja puhdistaa mieleni roskista ja rauhoittaa kehoni ja nähdä ihania kuvia.

Portaat omenatarhassa

2011-09-28T22:11:00.000-07:00

Keväällä, kun säästin aikaa, maalasin samaan tauluun kaksi visiota. Toisen vision toi musiikki jossa oli ihana omenatarha ja portaat siellä ja purppuraa taivaalla. Samaan aikaan uneeni tuli ufotyttö ja maalasin ufotytön omenatarhaan, vaikka hän oli unessa ilmestynyt luokseni harmaalla varastoalueella. Tässä alemmassa kuvassa on alkuperäinen maalaus. Maalauksen katsojat huomasivat tämän tökerön ajansäästöjuttuni ja niin yleisön pyynnöstä " tapoin rakkaimpani" ja täytin tilan hiljaisuudella. Ylhäällä nyt se versio, joka on lopullinen tästä maalauksesta. Ufotyttö lensi kauaksi maailmankaikkeuteen. Kuvissa näkee, kuinka paljon valokuva valehtelee värien suhteen, sillä portaiden ja taivaan väri ovat pysyneet samana.

Kädenjälkiä croqi-illalta

2011-09-25T06:12:00.001-07:00

Tässä uusimmat mallipiirrokset croqi-illalta viime keskiviikkona. Nyt käsi oli entistä kankeampi ja tuntui kuin koskaan en aikaisemmin olisi piirtänyt yhtäkään viivaa elävästämallista. Nämä kaksi olivat illan ainoat joita voi näyttää. Valokuvatessa syklaaminkukka putosi pöydälle, ja otin sen kaunistukseksi kuvaan. Alimmassa kuvassa isoin ongelma oli osata piirtää mallin käsi. Miten normaalista kauniista käsivarresta voi tulla piirtämällä tuollainen!

Nyt olen taas palannut Joseph Murphyn kirjaan Alitajuntasi voima. Alitajuntaan voi syöttää ihania asioita, eikä järki pääse niitä lyömään nurin. Kun me sanomme jotakin alitajuntaan, se alkaa toimia. Sen vuoksi alitajunnalle kannattaa syöttää hyviä asioita sillä se ottaa ne vastaan ilman sensuuria. Täällä Murphyn kirjassa on ihana ohje, kuinka voisi yrittää valita onnen toistamalla itselleen joka aamu tämän seuraavan:

" Jumalallinen järjestys pitää huolta elämästäni tänään ja joka päivä. Kaikki asiat toimivat tänään parhaakseni. Tämä on minulle uusi ja ihmeellinen päivä. Koskaan ei tule toista tämän päivän kaltaista. Jumalallinen johdatus on apunani kaiken päivää ja menestyn kaikessa, teinpä mitä tahansa. Jumalallinen rakkaus ympäröi minut, verhoaa minut kuin viitta ja kuljen tietäni rauhan tunne sydämessäni. Aina kun mieleni harhautuu siitä, mikä on hyvää ja rakentavaa, palautan sen miettimään sitä, mikä elämässä on hyvää ja ihanaa. Olen hengeltäni ja mieleltäni magneetti, joka vetää puoleensa kaikkea sitä, joka siunaa minua ja auttaa minua menestymään. Menestyn ihmeellisesti kaikessa mihin ryhdyn tähään. Tulen ehdottomasti olemaan onnellinen koko päivän ajan. "

Pakomatka hiljaisuuteen - Silenzio

2011-09-24T02:09:00.000-07:00

Nyt torstaina minä taas pakenin omaa meluisaa elämääni ja ajatusten äänekästä mylläkkää. Myöhästyin pakopaikasta tai sitten olin liian aikaisessa, ja niin osuin hiljaisuuden tekijöiden luo kesken meditaatiota. Hiivin niin hiljaa kuin osasin toiseen huoneeseen ja kuulin vain oman melun täyttämän maailmani äänet. Kun istuin lopulta, heidän hiljaisuutensa tuli minuun vahvana vaientaen kaiken melun. Hiljaisuus oli täydellinen. Ihmeellinen rauha ja hiljaisuus pyyhki minusta melun pois kuin pölyn.

Kirkas hiljainen rauha.

Eckhart Tolle kirjoittaa kirjassaan Läsnäolon voima hiljaisuudesta:

"Jokainen ääni syntyy hiljaisuudesta, kuolee takaisin hiljaisuuteen ja on koko olemassaolonsa ajan hiljaisuuden ympäröimä. Hiljaisuus mahdollistaa äänen olemassaolon. Se on todellisena mutta ilmentymättömänä osana jokaisessa äänessä, jokaisessa sävelessä, jokaisessa laulussa, jokaisessa sanassa. Ilmentymätön on läsnä tässä maailmassa hiljaisuutena. Siksi sanotaan, että mikään tässä maailmassa ei muistuta Jumalaa niin kuin hiljaisuus. Ainoa, mitä sinun pitää tehdä, on kiinnittää huomio siihen. Tiedosta keskustelussasikin tila sanojen välissä, tauot lauseiden välissä. Niin tehdessäsi hiljaisuuden ulottuvuus sinussa laajenee. Et voi kiinnittää huomiotasi hiljaisuuteen ilman, että samaan aikaan hiljaisuus voimistuu myös sinussa. Ulkoinen hiljaisuus, sisäisen hiljaisuus. Olet saapunut Ilmentymättömään."

Nyt kun katselen maalauksiani, ja mietin, että mitä niistä puuttuu ja mitä niihin voisi lisätä. Niistä puuttuu hiljaisuus ja niihin voisi lisätä hiljaisuutta. Jos missä tahansa asiassa havaitsee tilan, jonka tahtoisi täyttää, niin sen voi täyttää hiljaisuudella.

Espoo Art:in keskiviikon mallipiirustus/croqi-illat alkaneet!

2011-09-17T00:17:00.000-07:00

Espoo Art ry:n keskiviikon croqi-illat klo 18.00-20.30 ovat alkaneet Mäkkylän taiteilijatalossa. Kaikki piirtämisestä innostuneet ovat tervetulleita! Tarvitset mukaasi paperia ja kynän ja 7 euroa sekä muutama lantti kahvitaukoa varten kahviin ja pullaan (kahvimaksu omantunnon/rahavarojen mukaan). Kahvitauon aikana sana on vapaa; mukavaa rupattelua kaikesta mahdollisesta.

Olemme ainutkertaisia Universumin lapsia ja jokainen voi piirtää mallia omassa rauhassa kilpaillen itsensä kanssa tehden juuri itselleen tyypillistä jälkeä. Nyt kesän jäljiltä käteni oli erityisen kömpelö tottelemaan ajatustani ja yllä muutama valokuva tuotoksistani. Kädentaitokin karttuu harjoituksen myötä kuten mikä tahansa taito. Piirustusillan alussa piirrämme n. 3 minuutin asentoja ja loppupuolella 20 minuutin tai 10 minuutin asentoja sen mukaan, kuinka sovimme porukalla. Tervetuloa piirtämään keskiviikkoiltaisin Mäkkylään!

Elämä on unta

2011-09-14T21:38:00.001-07:00

Tässä uusin maalaukseni. Tämä nukkuva olento, joka ilmestyi maalaukseen, avaa silmänsä hämärässä. Hän katsoo mystisin silmin meidän kuolevaisten maailmaa. "Uinu uinu lemmikkini."

Kesätorstaiden musiikkimuistoja

2011-09-11T10:55:00.001-07:00

Loppukesällä löysin Sipoon vanhan kirkon nautinnolliset musiikkitorstait. Kerran kun ajoin kirkolle, koko matkan autotien levyinen sateenkaari nousi tiestä taivaalle kaartuen. Ensimmäisenä torstaina 4.8.2011 kirkossa esitettiin Bachin musiikkia kahdella huilulla ja sellon ja cembalon säestyksellä. Hieno ympäristö teki tilaisuudesta ikimuistoisen juhlan. Kirkon holvikatot saivat musiikin soimaan upeasti. Tämän kokemuksen johdosta löysin Bachin musiikin, ja olen sitä kuunnellut ahkerasti siitä lähtien. Konsertissa suljin silmäni ja katselin vähän aikaa mieleni kuvia. Näin tumman pimeyden, josta esiin astui hohtava valo-olento tanssien. Tanssijan käsistä lähti valoa tehden pimeyteen valokuvioita sitä mukaa kun tanssija liikutti käsiään.

Seuraavana torstaina 11.8. kirkossa esiintyi Heinevanker-yhtye Virosta. He esittivät Johannes Ockeghemin musiikkia. He lauloivat virolaisia kiikkulauluja, joissa musiikki tekee kahdeksikkoa. Tunnelma oli upea kun naiset astelivat toinen toista puolta kirkkoa laulaen ja muodostaen musiikkikahdeksikon koko ajan loputtomasti. Se musiikki jäi soimaan mieleen kuin unena ja jälkikäteen tapahtuma tuntui epätodelliselta. Suloinen laulajatyttökin kuin sadusta.

Nyt olen löytänyt myös sattumalta virolaisen Arvo Pärtin Miseren. Mahtava elämys! Olen kuunnellut nyt myös muita hänen sävellyksiään ja ne tuovat jonkunverran mieleen Fauren musiikin. Erityinen elämys oli tämä Misere.

Maalausten kanssa olen ollut hitaalla. Olen pakertanut koskea, jonka jo kertaalleen täällä olen esitellyt. Nyt tässä vaiheessaan kosken alavirta on vaihtanut suuntaansa ja hevonen on ilmestynyt. Maalaus ukkosen noususta on tekeillä. Maalaus lähti elämään omaa elämäänsä, ja ukkosesta ei paljon ole jäljellä.

Ashes and Snow- Feather to Fire

2011-09-03T11:53:00.000-07:00

Tämä on todella vaikuttava taideteos, jonka on tehnyt Gregory Colbert. Kuvaus, tunnelma ja musiikki tekevät vahvan unohtumattoman vaikutuksen, johon katsoja jää leijumaan moneksi päiväksi.

Päivien kimallus

2011-09-01T12:02:00.000-07:00

Muistelen kuulleeni, että oli elokuva nimeltään Päivien kimallus. Meidän pitäisi elää hetkessä - olla läsnä. Olen harjoitellut sitä muutaman kerran. Viime viikolla apteekissa, kun farmaseutti valmisti reseptiäni ajattelin: "Tässä istun ja odotan lääkettä. Olen maaplaneetalla, ja minua palvellaan juuri. Meillä ei ole nälkä eikä jano ja päällemme ei sada vettä." Tänään olin läsnä. Ajattelin: " Liityn juuri Itäväylään. Ajan autoa. Taivaalla on ihmeellisiä pilviä ja minä saan olla mukana tässä kaikessa ja olen parhaillani maaplaneetalla." Nämä ovat vaatimattomia läsnäoloharjoituksia, mutta ne ovat sitä - läsnäolon havaitsemista.

Elämä on valunut valtaosin niin, että läsnäolo on ollut hukassa. Sitä on suorittanut ja yrittänyt pysyä ajanhermossa kiinni. Niin ovat elämän parhaat hetket menneet ohi ilman että on käsittänyt niiden arvoa. Vasta jälkikäteen näkee päivien kimalluksen; hetket, jolloin koirani Iitu oli sylissäni ja astuimme räntäsateesta bussiin toivoen, että ehdimme seuraavaan jolla jatkamme matkaa. Hetket, jolloin olin pienen tytön äiti. Hetket jolloin olin nuori, ja elämä oli edessä. Hetket, kun sain katsella Etelän Ristiä laivan keulapakalla. Kuin kuvia albumissa; muistoissa päivien kimalluksesta. Hetket, jotka tapahtuessaan eivät aina välttämättä olleet suurta juhlaa, mutta paljastivat arvonsa jälkikäteen.

Pedon merkki

2011-08-14T11:19:00.001-07:00

Näin tanssivan valo-olennon. Olento ilmestyi tummanvihreästä pimeydestä ja alkoi tanssia. Olennosta sädehti valoa kun hän liikkui. Sen olisi voinut tehdä näkyväksi parhaiten animaationa. Sitä mukaa kuin hänen kätensä ja jalkansa liikkuivat, pimeyteen tuli valokuvioita. Valo oli keltaista ja ihana tummanvihreä pimeys taustanaan. Tämä tanssija ilmestyi Bachin musiikin mukana. Yritin tehdä siitä maalauksen, ja luovuin kokonaan ajatuksesta piirtää ensin.

Laitoin alkuluonnoksen kuivumaan lattialle pöydän jalkaa vasten ja jouduin laittamaan maalauksen pystyasentoon, koska tilaa oli rajallisesti märälle maalaukselle. Kun katsahdin siihen, yläosaan oli noussut uhkaavasti jyrähtelevä ukkospilvi ja salamanvälähdyksessä ilmestyi pedon merkki.

Alemmassa kuvassa maalaus on niinpäin kuin sen aluksi yritin tehdä. Valokuvassa taas puutteita ja maalaus on parempi luonnossa.

Sunshine of Your Love

2011-08-06T05:02:00.001-07:00

Yöllä unetonna menin kuuntelemaan Lutoslawskia ja se olikin erilaista täysin kuin päivällä. Sekin ominaisuus tässä musiikissa on. Yölliset sävelet ihania! Näin polun laskeutuvan hämärtyvässä illassa kukkulalta ja sitä reunusti soihdut, jotka paloivat sinisellä liekillä. Kun nyt Lutoslawski on kysymyksessä, ei tällainen kauneus kauan kestä sellaisenaan. Maiseman taivaalle ponnahti leijumaan naamioita. Osa vihaisia ja mustia ja pelottaviakin. Klovni tietenkin. Välillä tämä musiikki hyppii tasajalkaa ja piutpaut välittää mustan väärinkäytöstä.

Niin seuraavana päivänä kukkalähetystaulun ja koski-taulun jälkeen, en raskinut heittää maaleja menemään vaan käytin ne pohjustaakseni uutta maalausta yöllisestä visiostani . Olin rento enkä tähdännyt mihinkään erityiseen, ja niin alkoi tulla tällaista jälkeä. Kun olin sen vimmalla tehnyt lähes valmiiksi, mieleeni nousivat vanhan Cream:n biisin sanat ( jonka on esittänyt myös suloinen Jimi Hendrix) : " Sunshine of Your Love". Olkoon se tämän maalaukseni nimi.

Kukkalähetys

2011-08-02T09:54:00.001-07:00

Minulle näytettiin eräässä tilaisuudessa tällainen ilmassa liikkuva tunnistamaton esine. Niin tai ei se siis tällainen tietenkään ollut. Se oli sammaleen vihreä juttu jossa roikkui naavaa koristeena ja ruusuja tai jotain kauniita kukkasia. Se liukui ihanasti tähtitaivaalla. (Unohdin kokonaan tähdet tuota maalatessani!) Ehkäpä humanoidit joltakin toiselta planeetalta lähetti minulle kukkalähetyksen? Ajattelin, että tämä se on helppo tehdä kosken jälkeen, mutta tämäkin oli ihan hirveän vaikea, ja ylitti minun kädentaitoni. Tämä on aika pieni taulu, joten se sopii johonkin väriläiskäksi. Ylempi versio on se, miten päin sen tein. Käänsin sitten taulun lopussa ylösalaisin, ja se näytti melkein paremmalta siten, ja tässä alempi kuva on käännetty kuva. Täällä blogilla on vaikea saada käsitystä tästä, koska ne väkisin tulevat peräkkäin. Nyt uusi kamerani on sellainen, että kuvat eivät onnistu sitäkään vertaa. Valaistus on aina pielessä. Elämänvirta-maalauksenikin on livenä parempi kuin valokuvassa. Nyt olen tehnyt hirmuisesti stressaten tämän kukkalähetystaulun ja myöskin kosken. Ehkä en maalauksissa ole kuitenkaan sellainen koski-kukkataulu ihminen, kun niin kovin ottaa luonnolle niitä maalata.

Alice In Flames - Fire dance with fans at Episkopi garrison (music: 'Khu...

2011-07-30T23:51:00.000-07:00

Ihanaa itämaista tanssia ja musiikkia. Harjoittelen videopalkin tekoa tänne blogilleni mutta asia on vielä hakusessa.

Elämänvirta

2011-07-30T08:39:00.000-07:00

Näin vision kuohuvasta koskesta lintuperspektiivissä. Olin kosken yläpuolella ja virta kohisten putosi suomalaiseen mäntymetsään kalliolta. Tiesin jo aloittaessani, että en osaa tehdä tätä visiota näkyväksi. Enhän koskaan ole nähnyt koskea siltä kohtaa enkä kovin monia koskia alajuoksultakaan päin. Tästä nyt tuli tällainen liplattava puro jos sitäkään. Itku silmässä tätä olen puurtanut monena päivänä. Ei tämä näin vaikeaa saisi olla? Visioissani on aina niin paljon vettä ja juuri se on niin vaikea maalata. Toisaalta ihan kaikki on. Ilman mallia kaikki maalaaminen on hakuammuntaa ja sattumanvaraista ja ainoana mallina vain kuva pääni sisällä.

Taustalla kuuntelin Lutoslawskin, Witold; Preludit ja fuugat, jousiork. Orchestral Works, Vol 7. Tämä Lutoslawskin kuuntelu ei ole myöskään helppoa, mutta siihen tulee ihme himo. Samanlainen kuin oikein ärhäkän jalopenon syöminen - vaikka suuta polttaa ja tulisuus nostaa vedet silmiin, niin pakko saada sitä. Lutoslawski vaatii kuulijansa täyden huomion eikä taatusti mielistele. Karmeita temppuja koko ajan ja kauneutta vain syöttinä tähän hulluuteen ja outoon hurmaan.

Virta jonka näin visiossa saattoi olla elämänvirtani. Vision virta kuohui vaarallisella vimmalla. Taulun puro liplattaa. Väritkään ei täsmää. Ehkä ei olisi pitänyt yrittää edes näköistä vaan olisin yrittänyt maalata vain sen tunteen koskesta. Nyt on taas iso kynnys aloittaa uusi maalaus tämän koettelemuksen jälkeen. Olentoja näkyi tulleen joitakin metsän siimekseen mutta minä keskityin nyt vain virtaan.

Kirkot kuin pyramidit

2011-07-29T09:11:00.001-07:00

Noin viikko sitten tein kesäretken Sipoon vanhaan kirkkoon. Kirkko on rakennettu 1450-1454. Tässä muutama kuva. Kirkko on rakennettu kivestä ja siinä on maalattia. Häpeäpenkki ja jalkapuukin on.

Olen miettinyt, että kirkot ovat kuin pyramidit, joiden avulla saamme yhteyden toiseen värähtelytasoon. Nyt elämme materialismin raskainta vaihetta ja olemme sitoneet itsemme tähän materiatasoon ja maaduttaneet henkemme aineeseen. Emme enää näe emmekä kuule ääniä toisesta maailmasta. Olemme saaneet nyt pohjakosketuksen. Ev.lut-maissa ei enää nyt 2000- vuosituhannella mennä sankoin joukoin ottamaan yhteyttä toiseen maailmaan kuten esim. Sipoon kirkon rakentamisvaiheessa on tehty. Katollisissa maissa ihmiset piipahtavat tuon tuostakin kirkkoon ottamaan "sky-pe-yhteyden" Jumalaan. Islam-maissa yhteys otetaan päivittäin 5 kertaa ( 5-4 kertaa?).

Osa ihmisistä on siinä kehitysvaiheessaan, että he saavat yhteyden Jumalaan ilman kirkkoa. He ovat löytäneet tien Jumalan luo itsensä kautta. Heille Jumala on läsnä joka paikassa ja joka hetki. He ovat osa Jumalan henkeä. Kirkot ovat meitä varten, jotka tarvitsemme paikan - meitä heikkouskoisia varten - meitä, jotka emme ole vielä löytäneet porttia sisimmästämme. Meitä varten, jotka emme vielä uskalla luottaa omaan jumalaiseen syntyperäämme.

Mietin kovasti sitä, että mikä tarkoitus oli sillä, että juuri kristityt tahtoivat sulkea ovet niin tiukasti henkimaailmaan? Siksikö, että saisimme vietyä itsemme tähän raskaimpaan ja kovimpaan materiaan? Oliko meidän sielun kehitykselle välttämätöntä kokea tämä kosketus yksin ja erillisinä ilman henkimaailman auttajia - ilman yhteyttä? Onko tämä nyt se syntiinlankeemuksen kovin koe?

Meitä ei jätetty kuitenkaan yksin tänne pimeyteen, jonne olemme astuneet. Samaan aikaan joukossamme koko ajan vahvistuu ja lisääntyy ihmissielujen joukko, joka kykenee näkemään pimeydestä huolimatta avatun taivaanportin ja kaikki enkelit ja keijut ja kaiken moninaisen elämän hehkun siellä.

Olemmeko me valontuojia? Mekö sen vuoksi astuimme tänne alas pimeyteen, että toisimme valon? Tarvittiinko meitä täällä juuri pimeyden vuoksi? Ja oliko tämä meille se koe ja sulatusuuni, jossa me itse muuttuisimme valonlähteiksi? Maagisiksi ihmisiksi?

Kyllä pelotti metsässä

2011-07-19T14:33:00.000-07:00

Luonnosta erkaneminen on tapahtunut viime vuosina nopealla vauhdilla. Metsä, joka oli ennen turvan kehto, näytti tänään pelottavan puolensa. Tai oikeastaan metsä oli lähes ennallaan vain minä oli kaupunkilaistunut entisestään. En olisi tullut lähteneeksi koko metsään mutta laboratorionnoutaja houkutteli, kun oli luonani vierailulla, ja hän sanoi toimivansa henkivartijana. Pikkuisen Iitu-koirani kanssa aikoinaan pelkäsin isojen haukkojen ja huuhkajien vievän sen - nyt sitä pelkoa ei ollut. Nyt pelkäsin karhuja ja susia, hirvilaumoja, joihin joskus olen törmännyt tässä metsässä. Nyt mistään niistä ei näkynyt jälkeäkään. Muistin, että entisinä aikoina ihmiset lauloivat metsässä antaakseen sillä tavalla merkin petoeläimille, että nämä osasivat mennä piiloihinsa. Eniten kaikista pelkäsin käärmeitä, joita onneksi ei näkynyt ainuttakaan. Yksi pieni sammakko hyppäsi eteen ja vaistomaisesti kirkaisin!
Metsän hiljaisuus! Sekin oli pelottavaa. Tuntea itsensä osaksi tätä luomakuntaa ja olevansa ravintoketjun osanen. Ukkonenkin läsnä koko ajan ja kaikki luonnonvoimat ja tähtisäteilyt ja avaruus.

Törmäsimme peikon tuoliin, ja se antoi vähän rohkeutta. Peikon tuoli oli asetettu niin, että siitä saattoi katsella auringonnousua. Henkivartijakoira pysähteli kuullostelemaan kiinnostuneena metsän ääniä ja välillä huolissaankin. Niin ajattelin. Matka jatkui metsän polkua pitkin. Yhdessä vaiheessa polku oli vesakoitunut ja melkein loppui. Otin siitä kohdasta valokuvan kädet kauhusta täristen kuten näkyy. Tällainen kaupunkilaisakka minusta on tullut. Kun ottaa huomioon, kuinka alle 7 vuotiaana joka päivä menin kahdestaan samanikäisen kaverini kanssa syvälle metsään noutamaan lähteestä vettä. Me emme pelänneet. Me olimme kiinnostuneita. Kun ottaa huomioon, että äitini 7 vuotiaana on ollut suuressa suuressa metsässä paimenena lehmille kokonaiset päivät ihan yksin. Kun kysyin häneltä, että pelottiko häntä metsässä, hän vastasi nauraen, että ei pelottanut. Hän poimi marjoja ja metsässä oli hyvä olla. Se oli häntä pelottanut, kun rajalta kuului koko ajan tykin jyske, ja hän pelkäsi että sota tulee lähemmäksi naapuritalojen taakse. Metsää hän ei pelännyt.

Maagillinen juhlasali

2011-07-19T05:11:00.001-07:00

Olen aloittanut tämän maalauksen jo ennen juhannusta. Näin tuolloin välähdyksen maagillisesta juhlasalista. Katossa roikkui raskaat rautaketjut ja kattohirressä riippui musta risti. Salissa oli hämärää enkä aluksi nähnyt ketä olentoja siellä oli juhlimassa. Aloin maalata tapahtumasta taulua ja olennot ilmaantuivat siihen yksi kerrallaan. Koiria tuli ainakin kolme ja muutama hevonenkin luullakseni varjoissa piileksii ja elefantti. Narri tietenkin ensimmäisenä ja parhaalla paikalla. Keskeisessä osassa ihmisnaisen muodon ottanut olento sekä mies ja joku uusi vieras henkilö. Myös valtava petolintu on paikalla mutta sen silmä vain näkyy.
Nyt sain tämän valmiiksi. Valokuvauksen kanssa oli ongelmia ja valokuvan värit eivät täysin täsmää maalauksen kanssa.

Vihreätukkainen tyttönen

2011-07-09T09:51:00.001-07:00

Vihreätukkainen tyttönen ilmestyi Juhannuksen tienoilla minulle Turkin maalla. En ollut varma, että oliko hän keiju tai peikkotyttönen. Hiukset olivat vihreät ja sivuilla sitruunankeltaiset valtavat liljankukat. Hänen ympärillään oli viidakon vihreys ja paljon eläinystäviä. Aurinko siivilöityi palmujen ja viidakkopuiden lomasta. Sain vangittua hänen ilmeensä maalaukseeni ja jotain väristä, jossa hän liikkui.

Inhimillisyyden lunastamisesta

2011-07-06T15:26:00.000-07:00

Lunastaminen on hieno sana. Olen ollut vaiti nyt monta viikkoa. Eksyin polultani. Nyt löysin sen taas. Olin hämmennyksissäni siitä, kun ajattelin , että tämä kehoni, on ainoastaan minun jatke ja osa sitä. En osaa tätä nyt oikein selittää, mutta yllä mainittu ajatus johti minut metsän keskelle ja eksyin, enkä enää edes tahtonut tanssia puiden kanssa vaan istuin kannolla jähmettyneenä.

Inhimillisyyden lunastaminen.

Tämä ihminen, joka tällä kertaa olen. Tämä ei ole ainoastaan minun yksi ilmentymismuotoni. Tämä on ihan oikeasti ihminen. Minä olen ihminen tällä kertaa. Olen tositoimissa tällä planeetalla.

Jotta voisin lunastaa inhimillisyyden, joudun nöyrtymään siihen, että olen syntynyt ihmiseksi tänne aurinkokuntaan. Ihan kuin joku Tanskan Prinssi Hamlet. Hän niin ylenkatsoi ihmistä. Ihanne oli liian korkealla ja elämä hänelle yhtä tuskaa liian korkean ihanteen vuoksi. Meidän tehtävämme on nöyrtyä olemaan ihminen ja kunnioittaa ja arvostaa sitä, että saamme sen kokea. Kunnioittaa sitä ihmispoloista, joka tällä kertaa olemme.

Jeesus syntyi ihmiseksi. Jumalan poika.

Inhimillisinä ihmisinä me olemme erilliset.; yksin omissa "yksiöissämme" - erillisinä suuresta elämänvirrasta, joskin silti osa sitä. Vaikka meille valmistettaisiin kuinka ihana ja hieno ateria maailman parhaimman kokin käden avulla, me kuitenkin joudumme sen syömään ja nielemään ihan itse; yksin.

Me joudumme silmätysten sen kauhean asian kanssa ihmisinä, että meidän inhimillinen maanmatosemme ottaa kantaakseen rakkauden valtavan ristin. Sillä mitä me olisimme ilman rakkautta? Vain helisevä vaski. Vain kilisevä kulkunen. Ja vaikka saisimme kaiken uskon ihan niin, että voisimme vuoria siirtää, niin sillä ei olisi mitään merkitystä, ellei meillä olisi rakkautta tällä inhimillisellä maanmatotasolla ihmisinä.

Ilman rakkautta, meillä ei ole mitään menettävää. Rakkaus aiheuttaa sen, että meistä tulee haavoittuvaisia. Jos et tahdo kärsiä ja olla sydän vereslihalla, niin älä rakasta! Inhimillinen rakkaus tuottaa tuskaa ja surua, ja silti se on sen kaiken arvoista miljoonasti. Jokainen, joka joskus on rakastanut, tietää sen murheen paljouden, jonka läpi on kuljettava. Tämän planeetan lakien alaisena joudumme luopumaan kaikesta mitä olemme rakastaneet. Silti hullun vimmalla avaamme sydämemme rakkaudelle ja samalla revimme sielumme auki sepposen selälleen ja annamme miekan iskeä. Mitä eniten rakastat, ihan 100 % :sella varmuudella se otetaan sinulta pois. Voit olla ihan varma, että se kaikkein rakkain otetaan sinulta pois. Viimeistään Ruhtinas Kuolema tulee ja vie. Tai ruoste raiskaa. Omaisuus katoaa hetkessä olemattomaan tyhjyyteensä kuten Mabel Collins sanoo kirjassaan; Kun aurinko kiertää pohjoiseen.

Jos me emme uskalla antaa sydäntämme rakkauden haltuun, me kuivamme kuin autiomaa. Olemme kuin kasvi, jonka pääjuuri on leikattu pois. Voimme puhua ylellisiä säkeitä rakkaudesta johonkin ihmismielelle käsittämättömään korkeaan taivaskanssaan ja suureen Jumalaan, mutta se rakkaus ei ole tarkoitettu tänne maan päälle ihmisten inhimilliseen hätään sellaisena vaan se on muunnettava toiseen taajuuteen tänne ruohonjuuritasolle. Ihmisten sydämet huutavat inhimillistä rakkautta; syliä johon painautua, käsiä jonka sormia voivat suudella; lihaa ja verta.

Anna sydämesi linnulle. Anna sydämesi koiralle. Anna sydämesi orkidealle. Anna sydämesi lapsellesi. Anna sydämesi perheellesi. Kaikille joita rakastat. Se on sen kaiken tuskan arvoista. Rakkaus on armolahja.

Sellaista, mitä et ole rakastanut, et voi menettää, sillä ilman rakkautta ei ole mitään menetettävää.
Rakkaus ei koskaan katoa. Kaikki tieto ja kielillä puhumisen lahjakin katoaa. Vuorien siirtyminenkin on vain taikatemppu.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Lopulta rakkaus aina voittaa.

Lunasta inhimillisyytesi ihmisenä; pienenä, erehtyvänä, haavoittuvana, kivulle alttiina jatkuvasti.
Anna anteeksi kaikki kaikille ja kaikista eniten itsellesi.

Vieras saapui tauluun

2011-06-19T11:03:00.000-07:00

Olen nähnyt nyt mielessäni monenlaisia visioita, mutta ne kaikki ovat olleet melko himmeitä ja sekavia tai niin monimutkaisia, että en ole jaksanut aloittaa niistä taulua. Arki on kamala ajan ahmija ja syöppö; oikea virran tuhlari.

Maalaaminen vaatii pitkän ajan keskittymistä ja siirtymistä toiseen huomioon. Niin otin ihan pienen pohjan että se soveltuisi kellosalien rytmiin paremmin. Piirsin eilen alun autonpesun ja perheen yhteenkokoontumisaterien valmistuksen välillä ahtaassa aikarakosessa. Tänään levittelin maalausvehkeet esille ja aloin puuhaan. Inspiraatio tökki vaikka olin sytyttänet monet kynttilät ja taustalla kauhutunnelmaista Lutoslawskia soimassa. On muuten erikoista musiikkia jossa on isoja hyttysparvia sävelletty suurelle orkesterille. Tämä musiikki on valtaosin kuin kauhuleffasta ja sitten yllättää hetkellisesti kauneuden ja herkkyyden upeus hengen salvaten. Taustamusiikiksi tätä ei voi käyttää, sillä nämä soinnut vaatii huomiota ja läsnäoloa. Maalasin melko innottomana eilisen piirroksen mukaan. Päätin lähteä välillä piipahtamaan kaupoissa. Kun palasin kotiin, heti ovelta näin, että maalaukseen oli poissa ollessani saapunut hahmo. Se outo olento oli ominut lähes kaiken tilan itselleen. Innostus sykähti rinnassa. Olentoa ei nähnyt muuten kuin ovelta, kun maalausteline oli täsmälleen siinä asennossa, jossa se oli ollut. Hiivin hakemaan pensselin ja menin aina ovelle katsomaan, ja sitten juoksin paletille noutamaan väriä.

Tällainen kummajainen siitä tuli. Toinen silmä jäi vähän sameaksi. Ehkä jonakin päivänä vielä korjailen sitä, kun arki hellittää otetaan ja kesäkiireet. Tästäkään ei tullut sisustustaulua. Jos aikaa olisi, maalaisin nyt kukkataulun ja mallina olisi kaunis kukkakimppu, jonka eilen sain. Olisin tarkkana että ainakaan tällaiset olennot eivät tulisi sinne kukkasten joukkoon valtaamaan esitystä itselleen.

Soutajat unien virrassa

2011-06-08T00:22:00.001-07:00

Näin valo-olentojen; enkelien tai ehkä keijujen, soutavan pitkällä kanootilla unien virrassa. Saattoivat he olla Nukkumatin siskojakin; sen varmaksi tiesin, että kyseessä oli näkymä unimaailmaan.. Maisema oli pääväriltään sinisen erisävyjä ja hohtavaa valkoista. Vision öljyväreillä näkyväksi saattaminen ylitti taas taitojeni rajat. Ehkä myöhemmin joskus jatkan tätä. Maalaukseen ilmestyi loppumetreillä pieni koira, joka muistutti Karvisen kaveria Oskua, mutta kun aloin sitä tekemään näkyväksi, se katosi. Tilalle tuli isompi koira katsomaan kaihoisasti soutajien perään, ja siitä yksityiskohta.

Olen palannut taas lukemaan Mabel Collinsin kirjavihkosta; KUN AURINKO KIERTÄÄ POHJOISEEN.
Järjelläni ja mielelläni ymmärrän tämän sanoman, josta tämä kirja kertoo, mutta hengessäni tai siis syvemmin en ole tätä sisäisesti täydellisesti käsittänyt enkä varsinkaan kokenut. Lukemisesta ja täten asioiden persoonallisen itsen tietoon saattamisesta seuraa ainakin se, että kun sitten joskus lopulta alkaa tapahtua, ja kultaisen portin salpa alkaa vihdoin avautua, voin sanoa: " Ou jee! Mä olen valmis!"

Tässä lainaus Mabel Collinsin kirjasta :

Pieni lapsi on syntynyt ja saavuttanut sen, mitä hän halusi. Hän on tullut kyllin vahvaksi kärsimään ja saa nyt äärimmäisyyteen asti tuntea sitä tuskaa, minkä sisältää olotila, jota kutsumme elämäksi, fyysiseksi tai psyykkiseksi elämäksi.
Oppilas on keskittänyt huomionsa syntymisen jumalanpalvelusmenoihin ja juhliin, jotka kuvaavat hänen vapaaehtoista laskeutumistaan aineeseen ja hänen astumistaan ihmiselämään.

.....

Mestari, joka selitti ristin merkityksen ja paljasti oppilailleen joitakin katkelmia Kristus-elämään vihkimisen juhlamenoista, ei saarnannut asketismia tai ihmisten karttamista, sillä Hän tiesi, että vaadittavat kokeet on kestettävä ihmiselämässä. Tätä varten ihmiselämä on olemassa. Mystisen ja salatieteellisen elämän rituaali valaistaan ja täytetään maailman jokapäiväisessä elämässä. Jokapäiväisen elämä tarkoitus onkin ihmishengen herättäminen ja puhdistaminen, mikä käy mahdolliseksi vain sydämen ja tunteitten kautta. Seuraavat kolme askelta on otettava, ennen kuin näitä tunteita voidaan edes hämärästi käsittää eikä vain sokeasti tuntea.

Jotain vauhdista ja tyhjyydestä

2011-06-02T12:35:00.000-07:00

Eräs sanoi vuosia sitten, että olen tilapäisesti pois omalta polultani. Hän sanoi, että en ole oikeassa huomiossani, kuten Castaneda nimittää tuota tilaa; että kokoamispisteeni on liikahtanut. Hän sanoi, että olen sellainen joka ei pysy polulla, vaan menee aina sinne ojan pohjille ottamaan mutakylpyjä ja risukkoonkin ja poimimaan marjoja. Joskus nämä polun varren ovat kiinnostavampia kuin itse polku. Mutta miten siinä käy työuran? Sehän lyhenee, kun uran sivussa tärväytyy aikaa. Voihan käydä niin, että ei ehdi maaliin aikanaan ja ajanlaskijat ovat menneet jo pullakahville. Nopeimmin pääsisi laveaa tietä; sellaista jota valtavirrat kulkee ja jossa pysähtyminen aiheuttaa ketjukolarin. Valtateillä ei ehdi katsoa pientareelle - hädintuskin isoimmat mainokset. Nyt taas olen joutunut sivuun polultani ja kaipaan takaisin polulleni, jonka varrella metsän puut kasvavat kilometrin korkuisiksi ja niissä on naavaa.

Olen lainannut paljon eri kirjoista juttuja blogilleni. Teen sitä siksi, että ne tiedot joita pänttään nyt päähäni, on joku kehittynyt ihmissielu kirjoittanut niin paljon paremmin kuin minä ikinä ominsanoin osaisin sanoa ja edes ymmärrän. Tahdon jakaa nämä kohdat sinun lukijani kanssa. Nyt kun luen Tollen Läsnäolon voimaa, koen sitä lukiessani elämyksiä ja tunnen sisälläni oivaltavani jotain. En siis mitään 100 % mutta sen verran, että saan vainun.
Tolle kirjoittaa:

"Kiinteältä vaikuttava aine - keho mukaan lukien on melkein sataprosenttisesti tyhjyyttä, niin valtavat ovat atomien väliset matkat niiden kokoon verrattuina. Ja atomien sisällä on melkein pelkkää tyhjyyttä. Jäljellä oleva muistuttaa enemmän värähtelytaajuuksia, sointuvia säveliä, kuin kiinteän aineen hiukkasia."

Hän kirjoittaa myös siitä, että koko avaruus on tyhjyyttä ja voi ilmentyä vain tarkistuspisteiden avulla.

" Mikään ei voisi herättää suurempaa kunnioitusta ja olla ylväämpää kuin avaruuden käsittämätön valtavuus ja hiljaisuus. Ja mitä se todellisuudessa on? Tyhjyyttä, suunnatonta tyhjyyttä."

" Ilmentymätön tunnistaa itsensä maailman ja perimmältään sinun kauttasi. Sinä olet olemassa, jotta tekisit mahdolliseksi maailmankaikkeuden jumalallisen tarkoituksen toteutumisen. Niin tärkeä olet."

Valokuvissa yllä näkyy tyhjyyttä ja ainakin yksi hohtava tarkistuspiste ja kukka joka tekee mahdolliseksi maailmankaikkeuden jumallisen tarkoituksen toteutumisen.

Tanssiva valo-olento vierailulla kuolevaisten maassa

2011-05-29T05:15:00.000-07:00

Tähän näin vision sarjakuvana ja siksi maalauksesta tuli vaikea. Jaoin kuvankäsittelyssä maalauksen kahteen osaan, ja siitä tuli kaksi erikseen paremmin toimivaa kuvaa kuin yhdessä. Kolmas erillinen kuva tulisi myös örkistä, joka saapui suloisen tanssijan helmoihin ihmettelemään. Olen puurtanut tätä kauan ja on ollut valtavia ongelmia ja olen välillä vaipunut epätoivoon. Rätillä hankausmenetelmä on tullut tutuksi. Nytkin vielä näen selviä parannuksen paikkoja, mutta en koske tähän tauluun ainakaan vuoteen. Kierran sen kaukaa.

Mielessä olisi nyt monta hienoa kuvaa, jotka tahtoisin maalata. Nyt uuvuttavan työn jälkeen kynnys aloittaa uusi maalaus on iso. Nyt ennakkoon muistaa sen työn määrän, ennenkuin saa siirrettyä visiot näkyväksi öljyvärin avulla. Taidan painaa pääni tyynyyn, ja katsella mieleni kuvia ja sitten unohdan ne. Sepä juuri ongelma, että näkyvä maailma on helppo unohtaa, mutta unohdapa kuvat ns. näkymättömästä maailmasta.

Meren työläiset

2011-05-23T13:32:00.000-07:00

En saanut taaskaan unta. Tämä on ollut iso ongelma jo kokonaisen ihmisikäni -INSOMNIA, kuten Faithless laulaa. Yöllä, kun ihmiset nukkuvat, ajatusten melu vaimenee. Ajatusten virtasignaalit vähentyvät, ja hiljaisuus täyttää ilmatilan.

SILENCIO.

Tämä sana kuin runo. Näin sen yhdessä Marbellan kauniissa kirkossa ja elokuvassa Mullholland drive se lausuttiin mieleen iskostuvasti. Leffa pursui ideoita enkä saanut selvää, että oliko se kauhuleffa tai taide-elokuva tai mikä. Alku oli niin pelottava, että en uskaltanut katsoa sitä yksin. Elokuva kestää toisen katselukerran jopa kolmannenkin. Kirjoitin melkein tämän saman jutun viime yönä, mutta heti herättyäni peruin koko tarinan. Aamulla yöajatukset näyttää hulluilta.

Ihmeellisesti jotkut kirjat ja jotkut biisit kulkevat läpi koko matkan. Pienet runotkin saattavat takertua ihmisen virtapiireihin ja muuttaa koko elämän. Sanan mahti on vahvempi kuin miekan, joku on sanonut. Varokaa sanoja; varsinkin kun ne on järjestetty peräkkäin kuin dynamiitti! Minun ihmeelliset säkeet oli kirjoittanut Pablo Neruda, ja ne olivat tien näyttäjänä nuorelle tytölle, joka hartaana vinttikamarissa luki. Pablo Neruda johdatti savolaisihippitytön Meksikon Vera Cruziaan, jossa sain nähdä Etelän ristin ja Pilarikongin. Lähes kaikki elämäni tärkeimmät asiat tapahtuivat Pilarikongin pilareissa. Torvisoittokunta aloitti iltasoiton muistaakseni klo 21.00 , ja se sai kyyhkyt pyrähtämään lentoon joka ilta kirkon katolta pilarikongin yli, jossa merimiehet nauttivat viskejään. Vera Cruzissa tuolloin eksyin sivukadulla ja osuin erääseen kapakkaan, jossa oli maalattia ja kolme pöytää. Sellaista kapakkaa olen sen jälkeen kaihoisasti etsinyt muualta maailmasta, mutta en ole löytänyt. Tästä kaikesta on yli 30 vuotta.

Runo, joka johdatti minut kohtaloon ja oli tienviittana, on Pablo Nerudan Meren työläiset. Tässä tärkein osa tuosta runosta:

" He olivat kauniita katsella, kuin pienet köyhät jumalat,
puolialastomat ja aliravitut, kaunista oli nähdä
heidän taistelevan ja vavahtelevan yhdessä toisten
merentakaisten ihmisten kanssa,
toisten viheliäisten satamien miesten kanssa, ja kuulla heitä,
samaa kieltä he puhuivat, espanjalaiset ja kiinalaiset,
Baltimoreen ja Kronanstadtin kieltä,
ja kun he lauloivat Kansainvälistä minä lauloin mukana:
minun sydämestäni kohosi hymni ja halusin sanoa heille:
" Veljet."
mutta hellyys täytti minut ja muuttui lauluksi
joka seurasi heidän lauluaan merelle.
He tunnistivat minut, syleilivät minua väkevillä katseillaan,
eivät sanoneet mitään, katsoivat vain ja lauloivat."

Lainaus kirjasta Andien mainingit; kirjoittanut Pablo Neruda.

Kokonainen

2011-05-15T12:56:00.000-07:00

Talvi nielaisi virrat ja nyt kevään pälvessä valkoisen valon paljoudessa nuhruisena olen tutisten katsellut ympärilleni nuhaista nenää niistäen ja yskien. Maalamiset ovat jääneet vähemmälle, mutta sensijaan visioita on tullut ja niistä osa on ollut sarjakuvamaisia. Yksi näky oli tummasta synkkästä metsästä ja siellä keiju tanssien sipsutti ja jätti jälkeensä tähtivanan. Metsä oli niin päällekäyvän synkkä, että taivas ei mahtunut samaan kuvaan. Jos tämän vision maalaisin, niin taivas tulisi yläpuolelle omaan erilliseen maalaukseen. Näin kahdenlaista taivasta; toinen oli yötaivas tähtineen ja toinen kesäinen taivas poutapilvihattaroineen. Tämä visio näyttäytyi minulle yhdessä Rajatiedon tilaisuudessa.

Toisen vision näin toisessa vastaavanlaisessa tilaisuudessa ja näyn näkemisessä sain apua toisen ihmisen välityksellä. Istuin hänen edessä ja hän seisoi takanani ja kuljetti käsiään yläpuolellani ja sivuillani. Tunsin olevani vahvan "sähkövirran" ympäröimä ja näin sisimpäni silmin päässäni orjantappurakruunun. Ajattelin sen olevan kärsimysruumiini kruunu. Se näky kaikkineen oli yleisväriltään okrankeltainen ja mestän sammalvihreää ja kuin peikkotyttö olisi istunut kannolla se tiukka kruunu otsallaan. Kun katselin sitä, ajattelin, että tuosta orjantappurasta kaikki jännitykseni koko pääni ympärillä ja niskassa ja hartioissa johtuu. Takana seisovan ihmisen käsistä niihin virtasi lämpöä ja rauhaa. Sen jälkeen visio muuttui. Näin keijuja ja ihanaa kermanvalkoista valoa ja paljon punaisia ja ultaramarinin värisiä kukkasia ja aurinkotuuleen. Siitä olen nyt maalaamassa taulua, ja se on vasta alkuvaiheessaan. En piirtänyt pohjalle mitään vaan aloin maalata toivoen olentojen tulevan tauluun, ja heitä alkoi jo nyt ilmaantua sinne.

Olen lueskellut Tollen kirjoittamaa kirjaa : LÄSNÄOLON VOIMA; tie henkiseen heräämiseen. Siellä oli minulle avartava tieto, jota olen nyt pohtinut monta päivää. Olen tähän asti ajatellut, että olen erillinen henkiolento; humanoidi, joka on nyt maapallolla tutustumassa näihin olosuhteisiin ja oppimassa rakkauden koulussa tällä materiaalitasolla ihmisenä. Nyt Tolle kirkastaa ja avaa eri tavalla tätä samaa asiaa ja sillä on ratkaiseva merkitys minulle. Näin hän kirjoittaa( lainaus Tollen kirjasta):

" Älä taistele kehoasi vastaan, sillä niin tehdessäsi taistelet omaa todellista olemassaoloasi vastaan. Sinä olet kehosi. Se keho, jonka näet ja jota voit koskettaa, on ainoastaan ohut hämäävä huntu. Se peittää sisäänsä näkymättömän sisäisen kehosi, oven Olemiseen, ilmentymättömään Elämään. Sisäinen kehosi yhdistää sinut erottamattomasti tähän muotoihin sitoutumattomaan Elämään - syntymättömään, kuolemattomaan ja iankaikkiseen läsnä olevaan. Sisäisen kehosi kautta olet ikuisesti yhtä Jumalan kanssa."

Uusi oppi, jonka tästä sain, on se, että nyt käsitän olevani kokonainen. En siis kaksi. Vaan kokonainen. Olen koko ajan sitä kaikkea ja tämän kaiken huntuna fyysinen kehoni.

Metsänhaltija

2011-05-07T08:35:00.000-07:00

Nyt kaikissa visioissani on viime aikoina ollut portaat. Viimeisimmät portaat johtivat pimeyteen ja joku tuli niitä alas soihdun kanssa. Maalauksen teko on kestänyt kauan, ja tuona aikana lähes joka ilta on joku uusi olento tullut tauluun lupaa kysymättä. Alunperäinen visio on unohtunut, kunnes nyt sen kaivoin muistini lokeroista ja yhtäläisyytenä valmiiseen maalaukseen on vain portaat. Jos haluaa välttyä ylimääräisiltä vierailta taulussaan, se pitää maalata nopeasti ja ei kannata katsella kädenjälkeä maalauskertojen välissä. Muuten lähtee homma lapasesta - Fantaasian vintiöt tulevat ja ottavat johdon. Olisin tahtonut tehdä maalauksesta vieläkin värikkäämmän, mutta taitoni eivät riittäneet. Meinaan laseerata tämän vielä, kunhan se kuivuu - nyt kun osaan laseerata ja olen nähnyt sen maagisen voiman.

Rakkaus luo lisää rakkautta

2011-05-01T13:51:00.000-07:00

"Katso ystävääsi, opettajaa äiti Ammaa.
Hänen kätensä vain antavat, mutta ne eivät koskaan tyhjene,
sillä rakkaus luo lisää rakkautta."

Tämä maalaus on vuodelta 2002, jolloin maalasin kymmeniä kukkatauluja. Tähän pakotti tuolloin sisäinen iso vimma. Klikkaamalla aktivoitua lausetta Kukkataulut vuonna 2002 voit nähdä lisää tuon vuoden kukkataulumaniasta. Ostin aina kimpun kukkia ja maalasin siitä taulun.
Lauseen äiti Ammasta löysin kerran eräältä sivustolta, ja olen tästä lauseesta saanut paljon voimaa ja viisautta. Olen törmännyt sen jälkeen siihen myös monissa kirjoissa. Olen myöskin testannut sitä käytännössä, ja vakuutan, että se toimii.

Rakkaus luo lisää rakkautta.
Viha luo vihaa.
Rakkaus luo rakkautta.

Terveiset Hangon tytöille

2011-04-25T05:25:00.000-07:00

Ylimmässä kuvassa topakka silkkiterrieripoika jättää terveiset Hangon tytöille innoissaan hiekkaa kuopien. Laboratorionnoutaja kävi kahlailemassa meressä ja kellimässä viimeisillä lumen rippeillä. Yllätyskesä hämmensi ihmismielenkin ja terassilla käytiin virittäytymässä kesätaajuudelle ja katselemassa upeaa merimaisemaa, josta kaksi alinta valokuvaa. Kevät hersyi puiston puissa! Nyt elämä on yhtä juhlaa: ensin pääsiäinen, sitten vappu ja sitten vielä Äitienpäivä!

Jos kivetkään eivät puhuisi..

2011-04-25T05:05:00.000-07:00

Jos kivetkään eivät puhuisi,
niin meren aallot puhuisivat.

Tämä Valon kuva ristinpuusta otettu Pääsiäisaamuna Hangon Leijonapatsaan luona.
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Keltainen aurinkovarjo laseerattuna

2011-04-22T09:03:00.000-07:00

Keksiviikkona Espoo Art ry:n järjestämässä kritiikki-illassa oli arvioimassa arttilaisten maalauksia kuvataiteilija Merja Salonen. Hän antoi hyviä vinkkejä laseeramisesta ja sitä nyt testasin ylläolevaan tauluun. Alempana on vanhempi versio ja ylempi on uusi versio. Tämä on nyt ainakin 5 versio tästä maalauksesta. Tämäkään ei ole alkuperäisen veroinen, joka oli herkkä ja ihana,mutta en osannut lopettaa ajoissa. Laseerausta olen harjoitellut maalauksen ala-osaan enkä aurinkovarjoon, kuten otsikosta voisi päätellä.

Humanoidin vierailu

2011-04-22T03:29:00.001-07:00

Unessa tapasin pitkästä aikaa humanoidin. Hänen alus jysähti alas taivaalta ja tarttui rakennuksen kylkeen kiinni jollakin magneetin tapaisella taktiikalla. Aluksessa oli barbimainen nainen, ja olin huolissani, että pääseekö hän irti vioittuneesta aluksestaan. Hän pääsi siitä kuitenkin näppärästi. Hän pysähtyi eteeni ja "filmasi" minua hetken aikaa ja lensi taivaalle kuten piirretyissä elokuvissa vedenneidon uivat vedessä. Tätä nyt ei kukaan tietenkeen ota oikeana ufohavaintona, koska humanoidi oli valinnut nätin ja kiltin ilmestymismuodon. Jos hän olisi ilmestynyt laserkonekivääritykit molemmilla olkapäillä, vihainen naamari kasvoillaan, kaikki uskoisivat minun nähneen ihan oikean humanoidin. Maalasin öisestä vieraasta tämän taulun. Maisema ei ollut tällainen, jossa humanoidi ilmestyi. Maalauksen maiseman olen nähnyt musiikin avulla. Visiossa kukkivat omenapuut ja portaat johtivat korkealle taivaaseen.

Keltainen aurinkovarjo

2011-04-16T06:53:00.000-07:00

Tätä maalausta olen puurtanut. Siinä on ollut vaiheita, jotka olisivat olleet jo valmiita ja ihan eri maalaus kuin tämä. Alunperin näin musiikin avulla kuvan keijutyttösestä, joka seisoi synkässä metsässä ultramarinin sininen mekko yllänsä ja hänellä oli hohtavan keltainen aurinkovarjo. Kaikki muut ovat tulleet maalaukseen ominlupineen ja valloittaneet itselleen ilmestymispaikan kysymättä. Maalaus on aika pieni, ja en ollut ajatellut käyttää sen tekemiseen viikkoja. Olen katsellut sitä aina sivusilmällä muuta puuhatessani, ja miettinyt, miten osaisin palauttaa sen ennalleen tai miten jatkan eteenpäin. Tämä taulu ei olekkaan mikä tahansa taulu. Kun sitä katselee pitemmän aikaa ja erityisesti iltahämärissä kynttilänvalossa, siihen alkaa ilmestyä erilaisia olentoja ja sitten katoaa pois. Tai ennen tätä vaihettaan toimi niin kuin tv:n kuvaruutu. Toivottavasti en ole nyt hädistellyt tämän päivän maalauksella pois olentoja, jotka kävivät siinä näyttäytymässä.

Keltainen ja ultramarini ovat herkkiä värejä ja niiden kanssa ei ole leikkiminen.

Ajatuksen mahti

2011-04-13T22:33:00.000-07:00

Olin eilen keskiviikkona kuuntelemassa Valonkantajat ry:n tiloissa Juha Aalto-Setälän esitelmää: Tietoinen ajatusvoima. Tämä osui nyt hyvään saumaan, koska samanaikaisesti olen lukemassa alkumetreillä Eckhart Tollen kirjaa: Läsnäolon voima ; tie henkiseen heräämiseen. Juha Aalto-Setälä painotti, että universumista on tullut uusia ajatuksia maaplaneetalle ja ne ilmenevät erityisen vahvoina nuorten ihmisten ajattelussa. Voisin ajatella, että Afrikan tapahtumatkin ovat osa tätä muutosta. Nyt Suomessa on julkaistu dokumenttielokuva : AJAN HENKI, joka edustaa uudenlaista ajattelua. Tämän projektin takana on liike nimeltään Zeitgeist. Uuden ajattelun voimasta puhuu myös Dreaming Bear seuraavassa linkissä: Dreaming a Sacred & Sustainable New Earth .

Yksi uusin ajatus joka nyt on tullut luokseni monelta suunnalta viimeisen kuukauden aikana: EI OLE PAKKO AJATELLA KOKO AJAN. Me voimme välillä pitää lepohetken ja olla ajattelematta.

Joitakin kirjoja joita olen lukenut ajatuksen voimasta: Pekka Ervast kertoo ajatuksen järisyttävästä voimasta kirjassaan Ajatuksen ja käden parantava voima. Myöskin Ritva Fagerströmin kirjassa : Portti elämän jälkeen.

Ajatus on ihmisille annettu voimakkain energia, sanottiin muistaakseni Elisabeth Haich:n kirjassa Vihkimys.

Uusimmat croqit

2011-04-10T08:17:00.000-07:00

Tässä uusimmat croquiespiirrokset Espoo Art ry:n elävänmallin keskiviikkoilloilta. Malli on notkea, ja osaa ottaa haastavia asentoja. Tällainen nopea piirtäminen on kehittävää, ja se vahvistaa rohkeutta ryhtyä ja parantaa koko ajan, joskin hitaasti, piirtämistaitoa.

Muotokuva

2011-04-04T07:24:00.001-07:00

Sain tilaisuuden tehdä muotokuvan elävästämallista. Aikaa oli kolme-neljä tuntia, joten pensselit piti panna heilumaan. Ajan puutteesta johtuen maalaukseen ei tullut kerroksia vaikka teinkin sen öljyvärillä. Muotokuvan värimaailma kuvaa mielestäni mallin olemusta ja jotain lievää yhdennäköisyyttäkin on. Malli itse oli melko tyytyväinen maalaukseen.

Hevi kevätretki Hankoon

2011-04-03T21:50:00.001-07:00

Tehtiin yhden yön kevätretki mm laboratorionnoutajan kanssa keväiseen Hankoon. Jäät olivat lähtövalmiina hajonneina meren pinnalla ja lainehtivat myrskyn tahtiin. Tarvitaan yksi kunnon tuulenpuhellus oikealta suunnalta, ja ne ovat menneen talven jäitä. Koiralle tuli rannalla jano, ja se maisteli lunta ja lumen alla oli paljon tuoksujakin, jotka houkuttelivat tekemään tarkempia tutkimuksia. Illalla tietenkin kurkistettiin Grönan-Pubiin ja sielläpä vasta oli meno päällä! Järjettömän hyvä hevibändi Virosta oli soittamassa, ja niin sitten pistettiin kannat kattoon. Bändin laulaja muistutti paljon E-typen suloista solistipoikaa. Grönanin kaltaista menomestaa, jossa juhlaväen ikähaitari on 18-80 vuotta, on turha etsiä pk-seudulta. Tällaiset helmet ovat pikku kaupunkien ylellisyyttä ja herkkua.

Suomen kesäaika on alkanut!

2011-03-29T12:02:00.000-07:00

Nyt sitten taas alkoi kesäaika ja koko ajan on tunnin myöhässä. Menetettyä tuntia yrittää saada kiinni seuraavan puoli vuotta. Kun syksyllä siirrytään takaisin talviaikaan, tunnen huojennusta ja kadonneen tunnin perässä juokseminen loppuu. Ajan perässä juoksemisesta
Mabel Collins sanoo kirjasessaan Valoa tielle:
"Ajan alamaiset kulkevat eteenpäin hitaasti, kokevat pitkiä vaikutelmien sarjoja ja kärsivät alituista ilon ja surun vaihtelua."

ja toisessa kohdassa:

"Mutta toivoisin, ettei Aika, suuri pettäjä, olisi niin ylen mahtava. Niille, jotka hänet tuntevat ja häntä rakastavat minulla ei ole sanottavaa. Mutta on muita, useampia kuin uskotaankaan, joille Ajan kulku on kuin moukarin iskut ja paikallisuuden tuntu kuin rautahäkin ristikot. Näille tahdon tulkita ja yhä uudelleen tulkita, kunnes he täysin käsittävät."

Valokuvat on otettu viikko sitten aamuvarhaisella mutta maat ja mannut yhä näyttää lähes samalta kesäaikaan siirtymisestä huolimatta.

Mallipiirroksia

2011-03-28T22:15:00.001-07:00

Tässä muutama kuva viime viikon croqi-illasta Mäkkylästä. Tämän kertainen malli otti haasteellisia ja kiinnostavia asentoja ja vain muutama piirros onnistui edes jotenkin. Keskiviikkoiltaisin Mäkkylässä Espoo Art ry:n tiloissa piirretään ja tilaisuuteen voi tulla kaikki mallipiirtämisestä innostuneet 7 euron korvausta vastaan.

Lumottu Lumikki

2011-03-21T22:54:00.001-07:00

Avalonin esirippu aukeaa. Taikuri vaivuttaa Lumikin lumottuun taikauneen. Uinu, uinu lemmikkini...

Varokaa pelottavan näköisä ufoja!

2011-03-21T13:00:00.000-07:00

Olen muuttanut tätä : Varokaa ufoja! En ollut tyytyväinen missään vaiheessa väreihin maalauksessani enkä oikein vieläkään. Tämä kuitenkin kuvaa enempi visiotani tällaisena, joskin alunperäinen visio on aivan toisenlainen kun mitä tuli tähän maalaukseen missään vaiheessa. Tätä puursin kauan ja siinä epätoivoinen aherrus näkyy. Se, kun ufolapsoset tulivat uneeni ihanalla karusellilla, sitä en ikinä osaisi maalata. Se oli utuinen liikkuva kuva, ja jotkut ufolapset pitivät sylissään nukkea, jotkut olivat unisen näköisiä. Kaikki tapahtui leijuen ja äänettömästi, vain vienoa tiukujen soittoa kuului jostakin heidän aluksensa koristeista.

Kevät on valmiina odottamassa esitysvuoroaan

2011-03-19T02:32:00.000-07:00

Kevät tulee. Ikkunasta kun katson, sitä on vaikea uskoa. Lunta tuiskuaa, pyryn koko ajan sankistuessa.

Äitimaa hakee uutta järjestystä.

Olen lukenut viime päivinä näitä Mabel Collinsin kauniita säkeitä. Tässä yksi lainaus hänen kirjastaan: KUN AURINKO KIERTÄÄ POHJOISEEN.

"Kun ihmisen eläimellinen sielu, ainoastaan älyn valaisemana, astuu elämän taistelutantereelle, menettelee se kuin petoeläin, joka koettaa anastaa itselleen saalista ja joka sitä tehdessään seuraa ainoastaan hyökkäämishalun ja itsesuojelemisen vaistoja. Sen johtamana hoippuu henki sinne tänne ja taistelee epätoivoisesti sellaisesta, mikä saavuttettuna näyttäytyy arvottomaksi. Se lyöttäytyy yhteiseen ihmislaumaan, niiden toivottomien joukkoon, jotka tappavat ja joita tapetaan ilman syytä tai tarkoitusta, sotaonnen vaiheiden mukaan.

Katso nyt sotilasta ja kuuntele, mitä hän sanoo: " Tämä on vain taistelua särkyneistä leikkikaluista. Tämä ei ole suuren valmistuksen alkua."

Äidin ja lapsen kevään juhla

2011-03-15T13:43:00.000-07:00

Tässä yksi maalaus niistä karuselleista, joita minulle näytettiin samaan aikaan toinen toistaan ihanampien lapsenkehtojen kanssa. Kehdot keinuivat metsäruusutarhassa ilmavirroissa. Tässä maalauksessa orkidea-äiti ja hänen pikku tyttärensä ovat ottaneet ihmisen muodon, sillä he tahtoivat mennä karuselliin. Valokuvan värit eivät toistu kuten itse maalauksessa, joka on kauneimmillaan luonnonvalossa.

Lainaan tähän pienen lainauksen Mabel Collinsin kirjasta; Kun aurinko kiertää pohjoiseen:

"Nuoruus, kauneus, itse elämäkin otetaan kaikilta, onnellsimmiltakin. Ihmisen koko omaisuuskin voi hetkessä hävitä salaperäiseen olemattomuuteen ja niin sen usein käykin. Ihminen riippuu alastomana ristillä ilman minkäänlaista lohdutusta, kunnes henki voittaa ja vapauttaa itsensä. Katsellessaan ympärilleen hän huomaa olevansa siellä, jonne kaikki, minkä hän muisti, oli viety - paikan ja ajan takana, vapaana ristin puista, vapaana vastakohtien rsitiriidasta. Nuoruus on ikuinen. Se , mitä kutsumme ajaksi, on verhon laskeutumista hengen yli. Kauneus vetäytyy verhon alle ja koristaa riemutsevan hengen. Elämä kutsuu koko voimallaan ja käskee laiskureita, jotka viivyttelevät ajallisissa suojissaan ja häviävissä verhoissaan, heräämään ja astumaan täydellisyyteen."

Varokaa ufoja!

2011-03-06T07:01:00.001-08:00

Tässä maalaus vaarallisista humanoideista, jotka tulevat äänettömillä karusellinmuotoisilla ufoaluksillaan ihmisten uniin ja päivällä pienten lasten kanssa leikkimään. Aikuiset eivät kykene näitä näkemään valvetilassa, ja siksi ne ovat erittäin vaarallisia aikuisille. Maaplaneetan lapsille ne ovat kilttejä kavereita ja ilmestyvät lapselle juuri sellaisessa muodossa kuin lapset toivovat niiden ilmestyvän. Tämä planeetta, josta nämä olennot tulevat, sijaitsee lähellä Höttäntöttäneiden planeettaa. Sieltä ovat monet koirasielut saapuneet tänne antamaan seuraansa ja rakkauttaan ihmisille. Kun keskustelu oli vilkasta siitä, että pääsevätkö kaikki taivaaseen, niin edesmennyt Lauttasaaren kirkkoherra Voitto Viro on sanonut, että ainakin kaikki koirat pääsevät taivaaseen. Minä olen varma, että Voitto Viro on ollut oikeassa.

Espoo Art ry:n keskiviikon croquis-illan muutamia piirroksia

2011-03-04T23:15:00.000-08:00

Tässä muutama kuva Espoo Art ry:n keskiviikon croquis-illassa piirtämistäni croqeista. Tällä kertaa alussa oli vain muutama lyhyempi asento, ja loput asennot kesti aina 20 minuuttia. Nopeissa asennoissa on kiehtovaa yrittää saada se kys. asento edes jossain muodossa paperille. Nyt pitkässä asennossa jäi aikaa piirtää sohvakin, jota aikaisemmin en ole uskaltanut edes yrittää. Nyt tämän kertainen rohkeus sohvan suhteen juontui ed. viikolla olleesta mallimaalauskurssilta, koska siellä samalla sohvalla malli loikoili, ja oli aikaa tutkia kys. huonekaluakin.

Kehdossa nukkuu humanoidilapsonen

2011-03-02T06:55:00.001-08:00

Nyt näen koko ajan kehtoja joissa lapsi nukkuu. Näen niitä mitä ihanimmissa väreissä. Välillä näen karusellin muotoisia ufo-aluksia, joissa humanoidilapset ovat tulleet tekemään tutkimusretken maapallolle. Pari vuotta sitten unessa tulivat humanoidilapsoset karusellin muotoisella ufo-aluksella ja se lipui äänettömästi ilmakehässä ja vain välillä kuulin tiukujen vienoa soittoa tai kuin kristallit olisivat soittaneet jotain pientä sävelmää.

Ylläolevista kuvista ylimpänä on se, ja joka on lähinnä sen värinen kuin konkreettinen taulu. Kokeilin kuvankäsittelyohjelmassa automaattitasoja kuvaan, ja se muunsi kaiken harmaan turkoosiksi. Yksi maalaus voi olla monta eri kuvaa ja on idean itunen, joka voi kasvaa sadoiksi eri kuviksi. Harkitsin pari päivää, että jos muuttaisin orginaalin maalauksen värit tuollaiseksi kuin ohjelman tekemät ovat, mutta päätin jättää sen tekemättä. Maalauksen värit on livenä kauneimmillaan luonnon valossa, ja sen värit sammuvat keinovalossa. Olen sen maalannut päivänvalossa ja siksi kävi näin.

Nyt voi olla, että kehtomaalauksia tulee aina vain lisää ja lisää, joskin välillä tulee karuselleja. Edelliset karuselliufot löytyvät kun klikkaat tunnistetta ufot.

Kehdossa keinuu keijulapsonen

2011-02-26T01:24:00.000-08:00

Edvard Griegin sellosonaatti näytti minulle ihanan keinuvan kehdon! Se keinui taivaalla kukkasten ympäröimänä vaaleanpunaisen ja valkoisen tyllin koristamana. Kehdossa katseli pieni keijulapsonen kukkien tanssia taivaan avaruudessa. Olen pahoillani, että näin kömpelö tuli tästä maalauksesta ja vain pienen ripauksen upeasta näystäni kykenin tuomaan näkyväksi. Ostin tätä maalausta varten orkidean ja yli metrin korkean koreanonnenpensaan oksan malliksi kukkasten ja keijujen elämästä.

Tämän vision näkeminen oli mahdollista myös, koska olen lukenut Mabel Collinsin säkeitä syntymästä, elämästä ja kuolemasta kirjasessa: Kun aurinko kiertää pohjoiseen. Lainaan tähän syntymän Litanian kauniita säkeitä:

Henki, joka on syntymäisillään uuteen maailmaan, pyytää rakkautta tältä maailmalta. Hän ojentaa avuttomat kätensä niitä kohden, jotka ovat jo syntyneet. Tämän lapsen pyyntö muodostaa Kristuksen ja Kristus-ihmisen syntymäpäivän yleismaailmallisen litanian.

Syntymäväri on vaalean punainen ja kaikki oppilaat ja vihityt näkevät salin juhlien aikana metsäruusujen värisenä. Ilmapiiri näyttää olevan valopilvien täyttämä ja nämä pilvet ovat kuin suuria lehdettömiä ruusukimppuja. Siellä täällä, missä väri on lämpimämpi, nousee tummemman värikehän sydämestä toisinaan säteilevä liekinkieli. Sen saa aikaan se tunteen ja ajatuksen välähdys, joka osoittaa sielun syntymistä.

Lainaus Mabel Collinsin kirjasesta: Kun aurinko kiertää pohjoiseen

Terveiset Espoo Art ry:n mallinmaalauskurssilta!

2011-02-24T06:12:00.001-08:00

Terveiset Espoo Art ry:n järjestemältä omatoimi mallinmaalauskurssilta! Vietimme mukavalla porukalla kaksi iltapäivää eläväämallia innolla maalaten Mäkkylässä. Tällaista jälkeä tuli. Olen melko tyytyväinen tähän, vaikka joitakin kohtia voisi vielä hioa. Jotain olentojakin näyttäisi ilmaantuvan sohvan alta, mutta jätän ne nyt tarkentamatta tähän maalaukseen.

Keväällä toukokuun alkupuolella otetaan uusiksi sama ja maalataan silloin Mäkkylässä istuvaa mallia pari iltapäivää. Kurssille voi osallistua kaikki mallin maalaamisesta innostuneet. Tarkemmat ilmoitukset ja ohjeet tulevat sitten lähempänä Espoo Art ry:n sivuille.

Kevään ihme; koreanonnenpensas ja "Kun aurinko kiertää pohjoiseen"

2011-02-23T10:56:00.000-08:00

Nyt kaupasta jo voi ostaa koreanonnenpensaan oksia ja ostin tänään yhden yli metrin korkean ilahduttamaan mieltäni. Koreanonnenpensas on kevään kuningatar joka pälvestä nousee uljaana juhlistamaan kevään saapumista ja julistaa elonliekin ihmettä.

Olen viime päivinä lueskellut Mabel Collinsin kirjoittamaan kirjasta nimeltään: Kun aurinko kiertää pohjoiseen. Tämän kirjasen teksti iskostuu mielen syvyyksiin ja näyttää kauniita kuvia ja liikuttaa mieltäni vahvasti. Lainaan tähän yhden kohdan, jonka tahdon jakaa kanssanne.

Ihminen hidastaa edistystään tiellä anastamalla itselleen oikeuksia, jotka eivät hänelle kuulu. Buddha opetti ihmisille erikoisesti, ettei heillä ole oikeutta ottaa keneltäkään elämää, mutta ihmiskunta ei ole vieläkään alkanut oppia tätä läksyä. Oppilaan on käsketty kunnioittaa elämää, kuten ne tekevät, jotka sitä haluavat. Kuoleman tieto pysyy ehdottomasti salattuna heiltä, jotka eivät sen pyhyyttä tunnusta. Oppilaan on opittava ymmärtämään Buddhan opetus, että elämä itsessään on pyhä, että se on sen olennon, ihmisen tai eläimen, pyhä omaisuus, jolle se on annettu. Tämän lahjan suojaamiseksi ovat suuret liekit sytytetyt ja pidetyt vireillä.

Kun katselee sääskiä auringonpaisteessa tuntuu siltä kuin elämä olisi liian runsas ollakseen erityisen arvokas. Se on ajan ja paikan synnyttämä harha, joka hämmentää todellisen arvojen määräämisen. Elämä on sekä kallis että pyhä pienimmillekin olioille, jotka ilmassa leijaavat tai maassa piilevät huolimatta siitä, kuinka lyhyen ajan sen on sallittu elämänsä omistaa. Sekä Buddha että Kristus ovat tätä opettaneet. Kuinka ovat heidän seuraajansa näitä käskyjä pitäneet? Kuoleman majesteetti lähestyy juhlallisena ja kauniina yhtä hyvin pientä perhosta sen joitakin tunteja kestävän elämän lopulla kuin kuninkaan tautivuodetta, sillä jokainen henki, joka riisuu päältään fyysisen verhonsa, on hänen vallassaan.

Lainaus kirjasta : Kun aurinko kiertää pohjoiseen; Mabel Collins

Voimaeläimet

2011-02-17T00:20:00.000-08:00

Tämä maalaus on ollut tekeillä 3 viikkoa. Maalaus on saanut alkuperäisen kipinän rakkaudestani koiriin ja kaikkiin eläimiin. Tässä katkelma kirjasta : SHAMAANIN TIE:

"Niinpä shamaani kunnioittaa shamanistisessa tietoisuuden tilassa Luontoa, villien eläinten ja kasvien luontaista voimaa sekä sitä sitkeyttä, jonka turvin ne ovat säilyneet hengissä ja kukoistaneet maapallolla ikuisuuksia. Hän uskoo, että kun Luontoa lähestyy toisessa tietoisuuden tilassa kunnioittaen ja rakastaen, se suostuu paljastamaan asioita, joita ei voi saada selville tavallisessa tietoisuuden tilassa."

Nyt viime päivinä olen nähnyt mielessäni valkoisia kuvia. Toivottavasti pian jaksan alkaa maalaamaan niitä.

Kritiikki-ilta Espoo Art ry:ssä 9.2.2011

2011-02-12T23:44:00.000-08:00

Espoo Art ry järjesti kritiikki-illan 9.2.2011 jäsenilleen, ja sinne sai viedä 3 taulua arvioitavaksi. Kuvataiteilija Haruka Kashima arvioi arttilaisten teoksia. Minulla oli mukana maalaukset : Orkideapoika, ja 2 maalausta sarjasta Taivaankappaleen valossa sekä 'Jos käsi ei enkelin kädessä ois' ja se kuuluu sarjaan Maankorpi.

Haruka Kashima piti eniten ylimmästä: Jos käsi ei enkelin kädessä ois-maalauksesta. Hän sanoi, että maalauksessa niin paljon tarinaa, että se tarvitseisi ihan oman seinänsä. Orkideatyttökin sai hyvät arvostelut ja moitteita tuli keltaisen värin köyhästä käytöstä, ja sen tiesin itsekin jo ennakkoon. Olinhan aallon harjaa hangannut paljonkin rätillä ja tehnyt aina uudelleen muistaen alkuperäistä, joka oli ollut kaikista paras. Öljyvärimaalauksessa ei ole sitä undo-painiketta, ja kun joku kohtaa menee niin se menee.

Taivaankappaleen valossa sarjasta tuli moitteita, koska niissä taivaankappale samassa kohdassa. Joten vaikka ne kuuluvatkin samaan sarjaan, ne pitäisi asettaa eri huoneisiin, että vertailua ei päästä tekemään. Jos maalaukset ovat rinnakkain, tietty taivaankappaleet muistuttavat auton valolamppuja.

Haruka Kashima antoi paljon hyviä vinkkejä värien käytöstä ja pellavaöljyn hyödyistä. Nyt olen hankkinut pellavaöljyä ja sinkkivalkoista.

Dreaming a Sacred & Sustainable New Earth

2011-02-05T23:47:00.000-08:00

Croqeja viime keskiviikolta

2011-02-05T02:42:00.000-08:00

Viime keskiviikkona taas Mäkkylässä Espoo Art ry:n croqi-illassa piirrettiin eläväämallia. Tässä parhaat piirrokseni siltä illalta. Nämä 3 alinta piirretty 4 minuutin asennosta. Ylimpänä piirros, jota tuherrettu 20 minuutin asennosta. Istuva 20 minuutin asento ei kestäisi päivänvaloa - niin huono siitä tuli. Laitan sen silti varoittavana esimerkkinä tähän, kuinka kurjaksi voi piirros mennä. Istuvassa pitkässä asennossa ongelmaksi heittäytyi mallin oikea käsi joka piirroksessani näyttää kasvavan nenästä. Sen kanssa kamppailin 15 minuuttia, ja muuhun osaan käytin 5 minuuttia. Isot paperitkin olivat siinä vaiheessa loppu, ja piirsin sen piirrustuslehtiön pahvilevyyn. Pienen paperin ongelmaksi tuli se, että koko ajan jännitin ja keskityin vain siihen, että piirros mahtuisi paperille. Aloitin hallitusti aina hyvin pienestä ja niin pikkiriikkinen yläosa sai parikseen aina pari numeroa isomman alaosan, kun sen teossa havaitsin tilan riittävän ja rentouduin. Jalat ja kädet ovat iso ongelma. Ne ahdistavat minua nyt maalauksissakin ja en osaa enää asennoitua niihin huolettomasti. Sen kuitenkin havaitsin, että aina voin piirtää ainakin pari numeroa isomman jalan, kuin mitä arka mieleni kehoittaa tekemään. Mistähän sekin johtuu, että jos kuuntelisi mielen ääntä, niin jaloista tulisi tosi, tosi pienet.

Orkideapoika. Tai ehkä tyttö.

2011-02-01T13:01:00.000-08:00

Vision näin Einojuhani Rautavaaran musiikin Isle of Bliss avulla. Aluksi vettä oli paljon ja näin veden läpi kaukaisen saaren. Sitten maisema rauhoittui auvoiseksi, ja se oli ylikorsisteellinen valkoisten orkideoiden reunustama. Näin hahmon, joka saattoi olla keiju tai enkeli, läpinäkyvä oli ja vain vartalon kaariin osui valo ja paljasti hänen olevan siellä. Tämä maalaus ei ole vision mukainen. Tämä ei ole edes valmis vielä, sillä vasikka ja hirvi ilmestyivät maalauksen alareunaan, ja tahtoisin ne saada esille niin, että muutkin voivat ne havaita, mutta ehkä ne eivät tahdo tulla havaituksi.

Olento, joka maalaukseeni saapui, on melko varmasti kaunis poika. Tai ehkä tyttö. Sillä ei ole toisaalta mitään merkitystä. Näen julkean naisen joka suutelee olennon kättä.
Muistan muinaisilta ajoilta kaukaisesta maasta, kuinka nuori suloinen poika muistutti ruusua, jonka terälehdillä kaste kimmelsi. Sen muistoni perusteella tämä kuvani olento on varmaankin suloinen poika? Tai tyttö? Tai keiju? Taivaankulkija tuli puutarhaan suojelemaan orkideoita.

Orkideat ja ruusut ovat naamioituneita ihmishahmoja toisesta maailmasta. Kuinka voisinkaan uskoa muuta, sillä onhan orkideat minulle kertoneet.

Rakkaus muuttaa keinuhevosenkin eläväksi sillä rakkaus ei koskaan katoa. Näin kerrotaan Samettipupu kirjassa ja minä uskon. Vaikka tieteellisesti todistettaisiin monen tiedemiehen avulla, että niin ei voi käydä, niin silti uskoisin keinuhevoseen ja samettipupuun ja heidän elämäänsä.

Shamaanin tieto

2011-01-29T00:53:00.001-08:00

Menin 1990-luvun alussa tietäjien luo ja kysyin: " Ketä ovat eläimet?". He eivät osanneet vastata. Elämä antoi pala palalta vastausta tähän ja pyörittelin niitä palasia mutta en osannut yhdistää keskenään. Eilen illalla palat loksahtivat kohdalleen. Nyt minä tiedän. Viime kesänä, kun suloinen pikku koirani Iitu siirtyi ajasta iäisyyteen näin unen. Kirjoitin siitä tänne blogilleni ja nyt lainaan omaa kirjoitustani unesta tähän:

Unessa hän muuttui eläimestä kauniiksi naiseksi. Hän oli hoikka ja vaalea. Näin hänen ryömivän metsää kohti ja olin hädissäni, että kuinka hän oli päässyt ulos talosta. Juoksin perään ja yritin estellä. Hän sanoi: " Anna minun mennä. Tahdon päästä metsään takaisin. Nyt on tullut aika." Niin me itkimme yhdessä ja hän oli lumoavan kaunis. Tiesin tarkkaan kuka hän on ja hän tunsi minut tietenkin. Ihastelin hänen kaunista uljasta muotoaan ja hänen uljasta ylevää naiseuttaan. Me halasimme toisiamme ja itkimme.

Nyt sitten varpaitteni päälle pudotettiin kirja nimeltään SHAMAANIN TIE. Luin sitä vuosi sitten ahkeraan ja olin kirjoittanut myöskin tänne blogilleni, ja jutut löytyvät tunnisteen Shamanismi alta. Lainaan tähän nyt kuitenkin sitä palapelinpalasta, joka kuuluu tähän kuviooni:

Monella Pohjois- Amerikan intiaaniheimolla on vieläkin pohjimmiltaan shamanistinen todellisuuskäsitys, kuten seuraavasta hopi-intiaanin toteamuksesta ilmenee:
Hopille kaikki elämä on yhtä ja samaa. Hopi elää ihmisten maailmassa, jossa kaikki eläimet, linnut, hyönteiset ja muut elävät olennot sekä myös puut ja kasvit esiintyvät vain naamioituina eli siinä muodossa kuin ne tavallisesti näemme. Kerrotaan kuitenkin, että kaikilla näillä olennoilla ja meidän ihmisten kanssa elonkipinän jakavilla on toinen koti, jossa ne ovat ihmisten muotoisia. Niinpä kaikkia eläviä olentoja pidetään ihmisinä ja ne voi joskus nähdä omassa muodossan maan päälläkin. "

Tämä kaikki sisältää vastauksen kysymykseeni, ketä ovat eläimet. Tähän nyt lisänä kuitenkin ymmärtäen sen, että ihmisen muotokin on harhaa. Täällä maapallolla me pidämme ihmisen muotoa korkeimpana mahdollisena elämän muotona. Odotamme näkevämme enkelitkin ihmisen muodossa ja humanoiditkin vieraista aurinkokunnista.

Elämä esiintyy kaikissa muodoissaan. Emme voi rajata niin, että ihmisen nahkainen vaate, johon olemme puetut maanpäällisen elämämme ajan, olisi elämän esiintymisen korkein muoto. On olemassa ihmisen muotoa korkeampia elämän muotoja, jotka elävät praanasta; valoravinnosta.

Pyydän anteeksi kirjoitukseni epätarkkuutta. Tämä asia on valjennut nyt minulle, mutta en osaa sitä kertoa vielä niin selkeänä kuin sen käsitän tässä ymmärryksessäni.

Kuvana yksityiskohta maalauksesta Näkymätön luistelurata Hangossa

Kaikki vahvistetut lauseet toimivat linkkinä alunperäiseen juttuun.

Kuolevainen kurkistaa haihtuvien muotojen maailmaan

2011-01-23T10:16:00.001-08:00

Olen nyt ollut koukussa Lutoslawskin sellomusiikkiin. Tämä muistuttaa kauhuleffamusiikkia ja koko homma alkaa kun sello ulvaisee kuin hälytysajoneuvo. Tämä musiikki, kun alan sitä katsomaan, ennakkoluulosta huolimatta näyttää minulle aina saman metsälammen rannan mustine vesineen ja synkkine suurine havupuineen. Sen jälkeen alkaa avautua portti ihmeelliseen puutarhaan utuisine sinineen ja kukkasineen ja se taitaa olla Avalon. Näin aivan kuvan edustalla pimeydessä henkilön, joka katsoi olkansa yli taakseen. Oikealla puolella loimusivat suuret tulet kuin toukovalkeat ja vasemmalla puolen oli kukkula. Polkua alas käveli olento, joka koko ajan muuttui ja kasvoi ja sen entinen muoto haihtui ilmaan sen verran hitaasti, että olennon vanhoja muotoja leijui vielä taustalla. Se tapahtuma olisi ollut liian vaikea maalata eikä taitoni olisi riittäneet sitä kuvamaan maalauksessa. Niin annoin Lutoslawskin kauhuleffatunnelman kukkasineen täyttää mieleni, ja se soi taustalla koko maalaamisen ajan. Suloinen kukkaisolento ilmestyi tauluun. Aluksi hänellä oli yllään narrin hattu ja vaatteet ja hän katsoi maahan. Sitten hän nosti suloisen katseensa.

Croquispiirroksia tammikuussa

2011-01-22T00:17:00.000-08:00

Tässä muutama valokuva keskiviikkoillan aikaansaannoksista Mäkkylästä Espoo Art ry:n croquis-illasta.
Tilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki piirtämisestä innostuneen 7 euron korvausta vastaan. Tarkemmat ohjeet löytyy klikkaamalla linkkilausetta.
Miesmallin kuvat ovat syksyn piirroksista. Miehen piirtäminen on vaikeampaa kuin naisen, joskin naisenkin piirtäminen on erittäin vaikeaa. Tällä kertaa piirsin pienemmälle lehtiölle kuin normaalisti ja oli suuria vaikeuksia saada mahtumaan mallin kaikki raajat samalle sivulle.

Piirtäminen ja maalaaminen ovat taistelua omien estojen ja rajoitusten kanssa. Tahto olla kiltti, ahkera ja kunnollinen pakottaa piirtämään sellaisiakin osia kehosta, joita kys. asennossa ei näy. Ajatuksena se, että kun ihmisellä kuitenkin on kaula, niin vaikka sitä ei juuri nyt tässä asennossa voi nähdä, minä tiedän, että siellä se on, ja on suurta laiskuutta jättää se piirtämättä. Tämä on vain yksi esimerkki, ja vastaavia taisteluja omien ajatusten kanssa on kaikki piirtäminen, maalaaminen ja varmaan kaikki taide ja tiedekin.

ps.Laitoin tuohon alimmaksi myös epäonnistuneen valokuvan piiroksista. En voi käsittää, miten valokuva voi saada näyttämään piirroksen ihmisestä tuollaiselta.

Lumikki

2011-01-15T03:31:00.000-08:00

Ei hän ole kuollut, hän nukkuu,
sanoi kerran Jeesus
ja niin sanoivat naiset haudalla.
Prinsessa Ruusunen ja koko hovi nukkuivat
ja Lumikkikin.

Ylläolevan kirjoittamini runon pohjalta tein tämän maalaukseni. Tästä runosta voin maalata vielä sata taulua.

Olen maalannut tämän maalauksen noin kolmessa tunnissa, eikä tässä ole kerroksia. Tämä on tehty yhtä soittoa Lutoslawskin konserttoa sellolle ja orkesterille kuunnellen. Tämän musiikin pohjalta on myös maalaus Kaikki kauniit hevoset.

ps. Huomasin jälkeenpäin kukkapedon, joka syö naisen oikeaa olkapäätä.

Let the Sunshine in; taivaankappaleen valossa

2011-01-10T11:07:00.001-08:00

Tähän maalaukseen Let the Sunshine in; olen saanut inspiraation unessa näyttäytyneestä taivaankappaleesta ja Faurén Penelope-musiikista. Myös musiikki Delerium - Angelicus on inspiroinut taustalla tätä maalatessani. Kyseisen musiikkiesityksen saa tästä klikkaamalla esityksen nimeä Delerium - Angelicus .

Taivaankappaleen mukana maalauksiini ilmestyi nyt joulunpunaista kolmen sarjana niin että punaiset maaliputkiloni alkavat olla tyhjät. On ollut kiehtovaa maalata kaikkea sitä, mitä taivaankappaleen oudossa valossa näkyi.

Amarylliksen aikaa Suomenlahden rannoilla

2011-01-09T01:19:00.000-08:00

Uljaan joulunajan kuningattaren Amarylliksen aika alkaa olla hiipumassa. Valtava ihme on Amaryllis! Minä kastelin sitä, ja sen juhlavat valtavat kukat nousivat korkeuksiin! Mikä kasvun ja elämänvoiman ihme keskellä luminietoksia ja kaamosta! Joululoma vetelee viimeisiään ja alkamassa on talven viikot arvaamattomien säiden armoilla. Pitkän pakkaskauden jälkeen ulkona sataa juuri kaatamalla vettä. Aamulenkillä metsän linnut pitivät mekkalaa puissa ja muistin pienen runonpätkän: " Harakat ja varikset ja kuusikkonärhit ne ovat mun lintujani."

Virossa piipahdin loman aikana ja tässä mukana muutama valokuva lumisesta Tallinnasta. Ulvi Köökissä kävimme ihanalla aterialla ja ravintolassa oli miellyttävä ja rauhaisa tunnelma takkatulen hehkussa.

Uusi maalaus on tekeillä ja on vaiheessa, jossa odotan siihen saapuvaksi olentoja.

Taivaankappaleen valossa

2011-01-03T12:31:00.000-08:00

Heittäydyin katsomaan taas Einojuhani Rautavaaran musiikkia: Book of Visions. Ehdin katsoa vain hetken ja heti taivaalle tuli sama taivaankappale kuin unessani oli ollut ja taivas värjäytyi punaiseksi. Taivaankappale oli noussut korkeammalle ja se hohti valoa - mahdollisesti sen pinnasta heijastui aurinkokuntamme auringon valo. Alhaalla punaisessa laaksossa näin morsiusparin ja välkehtivää vettä. Maalauksen aikana ilmestyi maisemaan olentoja, jotka ovat ilmestyneet muihinkin tauluihini. Einojuhani Rautavaaran musiikki koko ajan taustalla soiden luoden tunnelmaa. Kun olin tullut tähän pisteeseen maalauksessa, kumarsin ja kiitin olentoja ja musiikkia. Nyt maalaus on siinä mielessä valmis, että en uskalla tehdä siihen enää mitään muutoksia.

Tunnistamaton vihreä taivaankappale

2011-01-02T02:48:00.001-08:00

Näin unessa verenpunaisella taivaalla tummanvihreän taivaankappaleen joka oli tullut esittäytymään hetkeksi. Se oli hyvin matalalla ja muistutti kuutamme, mutta se ei ollut meidän kuu. Tiesin, että taivaankappaleen voi nähdä vain hetken ja ahmin sitä. Se oli rosopintainen, raskaan kiven näköinen. Tässä maalauksessa en tietenkään osannut tehdä sitä näköiseksi, mutta tunnelma on sama kuin unessani. Taivaankappale ei itsessään säteillyt, joskin sen ympärillä oli joku himmeä hohde. Olen kerran nähnyt maapallomme utuisen naavan vihreän usvan peitossa, enkä osaa sanoa, että oliko se unta tai miten sen näin. Tämä maalauksessa oleva taivaankappale kuitenkin oli unta ja seisoin maapallolla ja katselin sitä. Unessa oli sama tunnelma, kuten ufounissani aina on - salaperäinen pelon ja uteliaisuuden vatsanpohjaa kutkuttava tunne.

Toinen osa maalauksesta kuvaa unta, johon siirryin taivaankappaleen jälkeen. Tämän maalauksen nimi voisi olla täten myös: UNESTA UNEEN. Toisessa unessa oli polkimia, joiden päälle saatoin hypätä, ja jokainen polkaisu sai kuuluumaan erilaisia ihania klassisia musiikkeja. Taivas oli utuisen helteisen keltainen, ja tuuli kuljetti ilmassa kukkasia ja rusetteja ja punaisia vaahteran lehtiä.

Maalaus livenä on kaunis myös pystyasennossa. Kuvankäsittelyssä käännettynä ei toimi samalla tavalla.

Onnea uudelle Vuodelle! Urime viti iri! Head uut aastat! Happy New Year! Ein gutes neues Jahr!

2010-12-31T15:59:00.000-08:00

Hyvää ja onnellista Uutta vuotta 2011! Vuosi 2010 oli monella tapaa hieno vuosi. Toivottavasti vuodesta 2011 tulee vieläkin parempi! ja ennen kaikkea hohdokkaampi - sellainen, jonka aikana elämä yltää romaanin tasolle. Kiitän kaikkia heitä, jotka ovat kannustaneet minua elämässäni eteenpäin öljyvärien kanssa. Kiitän kaikkia heitä, jotka avasivat kun olin outo ja kolkutin. Kiitän kaikkia teitä, jotka rakastitte, vaikka minussa ei ollut voimaa rakastaa teitä samalla rakkaudella jota minuun vuodatitte. Mutta lupaan vahvistua antamaan.

Viime uuden vuoden yönä; vuosi takaperin, kun Iitu vielä eli, olimme Iitukoirani kanssa hädässä, koska emme saaneet taksia. Sitten lopulta täyden kuun loistaessa kovassa pakkasessa pysähtyi taksi kohdalle, kun huidoin hengen hädässä. Taksikuski sanoi, että tähän taksiin ei oteta koiria, mutta minä istuin silloin jo etupenkillä pieni Iitu sylissäni ja sanoin, että nousen tästä vasta sitten kun olen kotini ovella. Taksi toi minut kotiovelle ja kiitän häntä tästä hänen avustaan ja suvaitsevaisuudestaan ja hyvästä kohtelusta, vaikka kaikki ei mennytkään ihan nappiin hänen kannaltaan. Se kyyti oli minulle tärkeä, enkä voi kyllin kiittää.

Tahdon astua taivasten valtakuntaan kaikkien koirieni kanssa, jotka ovat vieneet minut kuuntelemaan öisiä kesäyön satakielten konsertteja! Jos taivasten valtakunta ei ota minua vastaan koirineni, en ole kiinnostunut koko paikasta.

Onnea kaikille uutena vuotenamme 2011! Monien ennustusten mukaan tämä on viimeinen vuotemme tällä planeetalla. Joten iloitaan nyt jokaisesta päivästä, jotka on jäljellä!

Kukkaiskansaa joulun lumimyrskyssä

2010-12-25T11:25:00.001-08:00

Aloitin tämän maalauksen jo ennen joulua ja tänään tein siihen loppuosan. Värit muuttuvat mielenmaisemissa ja maalaus aina lähtee elämään omaa elämäänsä. Alkuperäisessä visiossa leijui utuisessa taivaansinessä tyttö Kaanainmaasta. Tämä ei ole sama tyttönen. Kaanainmaan asukkaat näkyvät tällä planeetalla vain häivähdyksinä hetkellisesti. Tämä on tehty melko pienelle pohjalle. En raskinut tuhota kaunista keltaista ja se voisi olla vaikkapa lähde, johon heijastuu taivaan kelta tai ehkäpä se on portti Kaanainmaahan. Maalauksen ja joulun taustamusiikkina olen kuunnellut Tchaikovskyn symp. no 5. Se on sopinut mielialaani ja ulkona ärjyvään lumimyrskyn nousuun ihanasti. Tämä on tuttu sinfonia jo vuosien takaa ja rakkaaksi käynyt. Ammoisina aikoina meidän lapinporokoiramme rakasti tätä sinfoniaa ja noin puoliväliin kuunneltuaan aina alkoi hyräillä sinfoniaorkesterin mukana toisinaan melko kovaäänisestikin.

Hyvää Joulunjatkoa kaikille!

Onnellista Joulua kaikille!

2010-12-24T06:03:00.001-08:00

Onnellista Joulua kaikille! God Jul! Merry Christmas! Feliz Navidad! Häid Jõyle! Afishia pa! Fröhliche Weichnacht! Stretan Bozic!

Anteeksi, jos jotkut on kirjoitettu väärin, sillä en osaa näitä kieliä. Olen vain kuullut näitä toivotuksia tämän seudun pikku tonttujen kuiskivan.

Hyvää Joulua kaikille lumisesta Euroopasta, jossa loistaa melkein täysi kuu ja tuisku tuivertaa pakkasessa.

Joulu on ihaninta heille, jotka uskovat joulupukkiin. Kannattaa siis uskoa.
Ps. Muistakaa jouluTonalinit!

Äitimaa viilensi itseään tulta syösten

2010-12-20T12:09:00.000-08:00

Viime keväänä Äitimaa viilensi itseään tulta sylkien Islannissa. Peitti tuhkaansa koko Euroopan. Nyt viilentyneestä sylistään ammentaa meille lunta! Kaikki vesi sataa kiinteässä muodossaan. Jouluisemmaksi ei maisemat enää voisi muuttua.

Näin toissa yönä unta kuusta, ja sen pinta oli hetkellisesti peiliä kuin discopallossa, ja sen pinnasta saattoi nähdä maapallon peilikuvan. Jos tahtoi zuumata jotain maapallon paikkaa erityisesti, sen pystyi näkemään kuun pinnalta. Kaikki kesti vain lyhyen ajan, ja surin unessa, kun kukaan tuttavani ei sitä ehtinyt nähdä lisäkseni. Tai ehkä eräs näki saman unen ja tätä pitää kysyä, koska ennenkin tämäntapaiset unet on nähty samana yönä. Tämä oli selkeästi niitä unia, joita joskus 10 vuotta takaperin näin usein. Ufot lähestyivät minua unissani tuolloin, ja tunnelma oli samankaltainen kuin nyt tässä kuu-unessa. Lähiaikoina olen nähnyt pari kertaa unta, joissa on ollut paljon tähdenlentoja ja ne ovat olleet kuin ilotulitusrakettien valot ja niitä on ollut taivas tulvillaan. Voi kunpa ufot taas palaisivat uniini! Toisaalta en ole ollut nyt vastaanottavaisessa tilassa. Olen ottanut mutakylpyjä ja lunastanut inhimillisyyttäni ihmisenä. Jospa ufot eivät ole tulleet keskeyttämään kun tutkin maan korven kivisiä liukkaita polkuja.

Olen kaivannut kovasti koiraani Iitua, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen kesän lopulla. Tuntuu niin kummalliselta kävellä lumisessa maailmassa ilman häntä ja yleensäkin ilman koiraa. Olenhan 25 vuotta kulkenut koiran tai koirien kanssa ja nyt 4 kuukautta ilman paitsi ne hetket laboratorionnoutajan kanssa. Olen sitkeästi pitänyt kiinni aamulenkistä heti herättyäni. Ruumis kyllä muistaa 25 vuoden rutiinit.

Käsiini osui Cunninghamin romaani Säkenöivät päivät. En tiedä, luenko kirjaa koskaan, mutta sen takakannessa on ihanat lauseet, ja lainaan niitä tähän:
" Palaavatko vainajat tänne ruohossa?"
"Palaavat, poika kulta. He ovat ruohossa ja puissa."
"Pelkästään niissä?"
" Ei, ei pelkästään niissä. He ovat kaikkialla meidän ympärillämme. Ilmassa ja vedessä. Maassa ja taivaalla. Meidän ajatuksissamme ja sydämissämme."
"Entä koneissa?"
" Kyllä vain. He ovat myös koneissa. He ovat kaikkialla."

Tahtoisin lisätä tähän, että he ovat myös auton lukoissa, lumipaakuissa, herätyskelloissa, peiton mutkissa...

Sä kättäsi enkelin kädestä pois

2010-12-15T09:40:00.000-08:00

Joulutaulua ei näköjään tule. Tämän maalauksen visio peitti alleen kaiken muun. Näin kaksi enkeliä jotka eivät huomanneet toisiaan. He väsyneinä laahustivat maan korven kivistä tietä. Jos he olivatkin vain ihmisiä, jotka leikkivät enkelinäytelmää? Jos he olivat enkeleitä, jotka olivat joutuneet ansaan maapallolle aineen ja ajan ristille?

Elämä on maagillinen teatteri. Täysin rinnoin olemme siinä näyttelijöinä ja katsojina. Emme tahdo valojen syttyvän. "Maagillinen teatteri, ei sisäänpääsyä kenelle hyvänsä... ei kenelle hyvänsä"( kirjasta Arosusi, Hermann Hesse).

Muistin Agatha Christien Ikiyö-nimisen kirjan alussa lohduttoman pikku runon, jonka kirjoittanut William Blake:

"Yö ja aamu jokainen
jollekin tuo kurjuuden.
Joka aamu, joka yö
jonkun sydän riemuin lyö,
jonkun sydän riemuin lyö,
jonkun osa ikiyö."

Ihmisille ilmestyessään enkelit ottavat ihmisen muodon. Jos enkeli ilmestyisi orkidean muodossa, ehkä sitä ei tunnistettaisi enkeliksi. Nyt on mennyt tässä aikaa, että en ole kuullut orkidean puhetta - paitsi kerran kun kastellessani orkideaa pari päivää myöhässä se sanoi moittivalla mutta arvokkaalla äänellä: " Olen sentään kukkiva kukka!"

Maalauksen värit eivät toistu valokuvassa hyvin ja kuva kannattaa klikata isommaksi, että siitä saisi jonkunlaisen käsityksen. Maalauksen nimi on:

"Oi laps' ethän koskaan ottaakaan vois
Sä kättäsi enkelin kädestä pois"

Sataman valot, kun aavelaiva katoaa ja minä pidän unelmista kiinni

2010-12-12T07:11:00.000-08:00

Kun katsotte oikein tarkasti kahta ylintä valokuvaa ja klikkaatte ne suuremmiksi, niin niissä kummassakin näkyy koira ja aavelaiva. Hangossa tuprutti lunta koko lauantain ja laivat hävisivät kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Matkalla Hankoon kuun sirppi roikkui taivaanrannassa merkkinä kuin Bethelemin tähti suunnasta, johon autoa ohjata.
Menimme perillä laboratorion-noutajan kanssa katsomaan Casinon ja Neljäntuulentuvan väliselle rannalle tähtiä. Näin Otavan ja miljoonat tähdet! Hangossa ei ole valosaastetta. Mitä synkempi yö, sen kirkkaammat tähdet! Olen nähnyt joku aika sitten unta, kun taivaalla oli paljon tähdenlentoja ja sai toivoa vaikka kuinka monta kertaa! Me Hangon rannassa laboratorion-noutojan kanssa emme nähneet tähdenlentoja, mutta toivoin silti monta kertaa!

Nyt harmittaa, kun en huomannut valokuvata kaikkia ihania taloja, joissa oli jouluvaloja. Koko Hanko oli kuin piirretyissä elokuvissa - satumainen valaistuine huviloineen ja runsaan lumipeitteen alla.

Tänä aamuna menimme ennen auringonnousua katsomaan satamanvaloja. Voi kuinka rakastan satamanvaloja! Meri, kiitän sinua, että olen saanut käydä niin monessa satamassa! Nähdä niin monta merta! Meri kiitän sinua, että olen saanut sinun kanssasi nähdä Etelänristin! Voi kuinka muistan pyöriäiset, jotka seurasivat laivaamme, ja kuunvalo hohti niiden evissä. Minä istuin keulapakalla ja olin nuori kuin markkinavarsa. Keulapakalle ei kuuluneet moottorin äänet vaan ainoastaan merenääni, kun laivan keula siihen osui. Sydän oli niin täynnä unelmia!
Mutta kuten sarjaleffassa Angels in America sanotaan (neljännessä jaksossa muistaakseni), että keski-iässä vääjämättä joutuu sen tosiasian eteen, että elämä ei ollutkaan se suuri seikkailu kuunvalossa kitaraa soitellen ruohikossa vaan keski-iässä elämä paljastaa vaatimattomat kasvonsa. Piti olla joku unelma! Unelma, jota seurata kuten delfiinit seurasivat laivaa Etelänristin tähtitaivaan alla. Minä pitkässä mekossani keulapakalla haaveillen suurista unelmista delfiinien kanssa!

Kun aamulla menimme katsomaan sataman valoja laboratorion-noutajan kanssa, oli meri jäätymässä. Siunasin aaltoja, jotka estivät kylmyyden katalat juonet!

En ole maalannut tämän viikonlopulla. Minä olen katsellut.

Jos joku lukijoistani ei ole vielä katsonut ruotsalaista elokuvaa nimeltään: "Niin kuin taivaassa" "Så som i himmelen". Suosittelen sitä. Se mitä parhain jouluelokuva. En keksi mikä joululeffa voisi mennä sen ylitse.

Joulumuistoja kaukaisilta ajoilta

2010-12-08T10:40:00.000-08:00

Oi, kuinka sieluni kaihoaa virvoitusta! Oi kuinka tahdon taivaan kirkkauteen! Voi olisipa Suomessa vahvempana katolilaisuus ja kirkot, joihin voisi mennä kaikessa rauhassa hetkeksi aina virvoittamaan sieluaan hiljaisuuteen ja rauhaan! ja vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Turvauduin nälässäni jo kirjan: Enkeleitä hiuksissani ohjeeseen ja sanoin mielessäni: " Enkelit, auttakaa minua kaikessa mihin ryhdyn!" Nyt kannattaa tämä lausua, sillä joulun tienoolla enkeleitä on erityisen paljon liikkeellä ihmisten ja eläinten luona.

Menin etsimään häkkikellarista joulujuttuja, ja sieltä löytyikin vanhoja joulukortteja, pyhäkouluvihko ja pyhäkoulun opettajan antama joululahjakirja vuonna 1968 nimeltään: Sanat matkaoppaana. Avasin kirjasen umpimähkään, ja lohdun sanoja alkoi ropista ja olin silloin kauan sitten tämän kohdan ympyröinyt vihreällä tussilla. J. A. Shell nimisen henkilön viisaat sanat päätyneet tähän kirjaseen:

"Laiva on turvassa satamassa, mutta tätä vartenhan sitä ei rakennettu."

Sitten nämä vanhat joulukortit! Nämä pikku kortit olivat joulujuhlasta, joka järjestettiin koulussa ennen joulua ja sitä kutsuttiin Kuusijuhlaksi, mutta se ei ollut sama kuin nykyisin koulun joulujuhla. Siellä tuli pukki lopuksi, joka jakoi pieniä lahjoja ja joulukortteja, jotka jokainen oli vienyt kuusen alle ja kirjoittanut niihin kaverin nimen. Päällimmäisenä on muisto siitä, kuinka ihmettelin, että pukki oli juuri sinne osannut tuoda minulle kortteja ja pikku lahjojakin. Olin varmaan ekalla luokalla. Kuusi oli korkean luokkahuoneen kattoon asti. Tontuilla oli naavasta tehdyt parrat. Silloin oli vielä naavaa. Nyt se on kai lähes kokonaan kadonnut saastumisen ja hakkuiden myötä. Muistan, että juhlassa ylläni oli tummanpunainen silkkisamettimekko, jossa oli valkoiset kaulukset ja hihan suut.

Kaksi maalausta on tekeillä, mutta olen niiden kanssa pahoissa ongelmissa, enkä tiedä vielä kuinka jatkan eteenpäin. Toisen maalaaminen vaatisi malliksi joulukuusen. Näin oikein selvän vision itävaltalaisen Joseph Haydnin musiikin avulla. (Tämä musiikki jota nyt paljon kuuntelen, on nimeltään : Die Wüste Insel.) Muistin selvästi sen avulla hetken yhdestä edellisestä elämästäni - niin ajattelen, koska visio on selvä ja tarkka kuin muistikuva eilisestä. Olen visiossa pieni tyttö ja minulla on veli. Veljelläni on luonnonkihara ruskea tukka ja hänellä polvihousut tummansinisestä villakankaasta ja valkoinen paita ja ruudulliset polvisukat. Hän on hirmu tohkeissaan koska pian tulee joulupukki. Meidän eteisessä on upea pyöreä kaakeliuuni ja sen viereltä johtaa kauniit portaat yläkertaan. Eteisestä avautuu ovi oikealle ja siellä on olohuoneemme ja siellä on iso hieno takka peräseinällä ja sen yllä kultakoukerokehyksinen melko iso peili. Valtavan iso joulukuusi on heti vasemmalla kun ovesta astutaan sisään. Olemme leikkineet veljen kanssa kuusen takana tonttuleikkejä. Nyt pukin tulo on niin lähellä, että veljeni on ihan jännittynyt. Niin me seisomme olohuoneessa tuolin päällä ikkunan edessä rinnakkain ja katsomme ikkunasta ulos, josta näkyy Itävalta! Metsässä on tosi korkeita kuusipuita- paljon korkeampia kuin mitä olen nähnyt tämän elämän aikaan. Metsässä on peuroja ja hirviä ja susia ja joulupukki. Taivaalla tähti kirkas! Me tiedämme että Itävalta on suuri ja pukki tulee pian. Voi kuinka ikävöinkään!

Me muistamme kyllä edellisistä elämistämme paljon, mutta emme aina välttämättä käsitä muistavamme. En tämän elämäni aikana ole käynyt Itävallassa, mutta tunnen vahvaa vetoa siihen suureen Itävaltaan, joka oli, enkä osaa sitä järjellä itselleni selittää. Ostin kerran kirpparilta seinävaatteen, joka kuvaa Itävallan metsiä ja eläimiä siellä. Laitoin sen nimeksi: Der Wald und die Tiere. Sen katselu tuotti minulle valtavasti rauhaa ja iloa. Valokuvaan sen joskus, ja liitän tähän juttuuni.

Tavallaan pitäisi aloittaa kolmaskin maalaus, koska mieleeni tekee nousuaan kuva ihan muista maailmoista kuin Itävallasta.

Oi, kallis Suomenmaa

2010-12-05T11:41:00.000-08:00

Oi, kallis Suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja,
honkiesi huminaa suo mun kunnella,
kunnes hetki lähdön lyö!
Ei toista armaampaa voi maailamsta löytää
kuin tämä köyhä kotimaa,
jonka kauniiks on kasvatellut
taattojemme työ.

Korpees raivio, kultavainio,
raatain luoda nyt meidän vuoro on.
Sulle me tahdomme, suoda kaikkemme,
puolestas seistä saakka kuolohon.

Oi, Suomi synnyinmaa,
suo helmallas sun poikasi
onnellisena nukahtaa,
kun hän henkensä halvan
sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin
kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.


Tässä Mieskuoro Finlandia uljaasti laulaa
tätä upeaa laulua,
joka nostaa silmiin liikutuksen kyyneleet.
Niiltä ei voi välttyä.
Lapsena sitä ei ymmärtänyt,
kuinka lähellä oli sota ja
kuinka onnekas oli,
että oli saanut syntyä vasta sodan
jälkeen tänne Suomenmaahan, joka
oli saanut jäädä
itäblokin rajan
läntiselle puolelle.
Ihmiset puhuivat sodasta paljon
ja kertoivat meille lapsille mitä kaikkea
siellä oli tapahtunut.
Siviilit kertoivat,
kuinka he olivat pelänneet pommikoneita.
Onneksi rakkaani asuivat maalla,
ja heille ei pommeja riittänyt Iisalmen pommituksen
jäljiltä.

Oi, kallis Suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja,
honkiesi huminaa suo mun kunnella,
kunnes hetki lähdön lyö!

Tuhma vai kiltti?

2010-11-29T10:54:00.001-08:00

Nyt nimien kirjaan merkitään
taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas!

Eilen Hankomaalauksen jälkeen vähän rentoutin itseäni tekemällä pikku pohjalle maalauksen. Tarkoitus oli tehdä revontulet ja tonttu seisomaan niitä katsomassa. Joulutaulut ei vain onnistu. Tällaista jälkeä tuli. Tästä nyt ei tiedä, että onko tämä tuhma tai kiltti, mutta luultavammin hän on keiju. Klovni ilahdutti minua tulemalla yllättäen tähän maalaukseen. Aina yksi maalaus pitäisi saada tehdä samoissa fiiliksissä loppuun tai se muuttuu joka kerralla ties mihin suuntaan. Nytkin tänään kun jatkoin eilisestä, maanantain ankeuttaja tuli sotkemaan joitakin värejä ja kuvioita ja toi arjen tiukkapipoisuuden mukanaan kuvaan.

Olisi tosi rentouttavaa antaa käden vain liikkua vapaasti ja sitten sohvalta maaten katsoa, että mitä tuli. Tehokkuus ja ahkeruus eivät takaa parasta mahdollista lopputulosta.

Nyt nimien kirjaan merkitään
taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas! Joulupukki matkaan
jo käy. Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.

Lapsoset luistelevat näkymättömällä luisteluradalla Hangossa

2010-11-28T03:25:00.000-08:00

Tässä nyt maalaukseni luisteluradasta Hangossa josta näin vision. Vision luistelurata oli pitsimajamainen ja siellä luisteli enkelilapsoset ja värit olivat valkoista ja hentoa sinistä. Maalauksesta ei tullut mitään sinnepäinkään, vaan tänne ryntäsi ihan muuta väkeä. Nämä norsut tuli rytinällä heti aluksi ja huomasin juuri, että oikealle yläkulmaan oli tullut kolmaskin norsu, mutta nyt se sekoittuu katulampun valoon. Pitsikuvioisesta valkoisesta aidasta ei tullut juuri mitään. Enkelilapsosetkin muistuttivat lähes koko prosessin ajan manaaja-kakkosia ja oli täysi työ saada heistä edes vähän kiltin näköisiä. Nyt voisin maalata uuden maalauksen samasta visiosta, ja taas tulisi täydellisen erilainen maalaus. Jään kanssa oli tietenkin pahoja ongelmia, mutta luovutin. Eihän Hangossa norsujakaan niin paljon oikeasti ole. Tämän maalauksen taustalla on soinut Mozart ja Mozartilla on aina nämä jekut mielessään. Tämän maalauksen nimi on : Joulun alla enkelilapsoset luistelevat näkymättömällä luisteluradalla Hangossa.

Nyt kahdessa viime maalauksessani - tässä ja Norsujen rakastajassa on tullut sama ongelma : maalaukseen tulee kauniita ja hienoja yksityiskohtia, mutta kokonaisuus tökkii ja jättää tyytymättömyyden valtaan.

Espoo Art 34 - Vuosinäyttely 23.11-5.12.2010

2010-11-23T10:18:00.000-08:00

Terveiset Espoo Artin vuosinäyttelyn avajaisista Sanomatalon mediatorilla tänään! Olipa tullut paljon väkeä paikalle ja lähemmäksi 100 Espoo Artin taitelijaa oli tuonnut teoksiaan näyttelyyn. Näyttelyn jyryttäjänä ja suunnittelijana on toiminut kuvataiteilija Markku Arantila. Jokainen jäsen sai esille ainakin yhden teoksensa ja monet saivat kaksi. Minulla oli suuri kunnia ja ilo saada näyttelyyn kaksi maalaustani: 'Sibelius näytti lunta' ja 'Suojas oon intiaanin ... nukkesi sun', joista kuvat tässä postauksessa. Otin avajaisissa valokuvia amatööristi, ja en laita niitä nyt tänne blogilleni, sillä ne eivät tee oikeutta kaikille upeille taideteoksille, joita näyttelyssä on. Jokaisen, joka vain suinkin pääsee, kannattaa mennä itse paikalle Sanomatalon mediatorille katsomaan ja näyttely on avoinna klo 10.00-19.00 joka päivä 5.12. asti. Yritän saada myöhemmin tänne linkin valokuviin näyttelystä.

On tosi avartavaa nähdä toisten maalauksia. Pitäisi paljon useammin lähteä liikkeelle. Tänään katsellessani näyttelyssä omia maalauksia ja muiden maalauksia sama ajatus kuten eilen tuli mieleeni elämän ohjaamisesta. Se näkyy maalauksissani, että pidän kiinni kynsin hampain jostakin, jonka voisi antaa olla. Tai että se olisi ilman että sitä tarvitsee väkisin yrittää. Mutta kuka uskaltaa irroittaa sormensa kristallivirran pohjasta ja lentää, kuten vastahakoinen messias teki! Siitä kerrotaan kirjassa Illuusio kirj. Richard Bach. Lainaan tähän katkelman messiaan seikkailuista. Tämän kirjan painos on loppunut jo 70 luvulla ja sitä on vaikea saada enää käsiin. Minun kallis aarteeni on korvilla paljosta lukemisesta ja tahdon jakaa näitä voimalauseita:

13. " Jokainen olio takertui omalla tavallaan
tiukasti joen pohjaan, oksiin ja kiviin,
sillä takertuminen oli heidän tapansa elää
ja vastavirtaan olemisen
he olivat oppineet syntymästään saakka".

14. "Mutta eräs olio sanoi vihdoin:
'Minä olen kyllästynyt pitämään kiinni.
Vaikka en omin silmin näekkään
virran kulkua, pitää silti uskoa,
että se tietää, mihin se on menossa.
Minä päästän irti, ja annan sen viedä minut
minne se haluaa. Minä kuolen ikävään,
jos aina vain pidän kiinni'".

15. "Toiset oliot nauroivat ja sanoivat' Hullu!
Sen kuin päästät irti, niin tuo palvomasi virta
heittää sinut kumoon ja murskaa sinut kiviin,
etkä sinä ehdi edes ikävystyä'".

16" Mutta tämä yksi ei välittänyt muista,
vaan se veti henkeä ja päästi irti.
Ja virta heitti sen kumoon ja kiviä vasten."

17. " Ja kuitenkin sopivaan aikaan,
kun tämä olio ei enää
halunnut pitää kiinni,
virta irroitti sen pohjasta,
eikä se enää kolhinut itseään,
eikä sen tehnyt kipeää":

18. " Ja virran alajuoksulla elävät oliot,
jotka eivät tunteneet häntä, huudahtivat:
" Katsokaa ihmettä! Tuollainen otus
niin kuin mekin, ja kuitenkin hän lentää!
Katsokaa Messiasta, joka on tullut
pelastamaan meidät kaikki!'"

19 " Ja virran mukanaan tuoma olio sanoi:
'En minä ole yhtään sen enemmän Messias
kuin tekään.
Virta nostaa meidät mielikseen vapaaksi,
kun me vain uskallamme päästää irti.
Meidän todellinen työmme on tämä matka,
tämä seikkailu'".

Lainaus kirjasta Illuusio; Vastahakoisen messiaan seikkailut kirj. Richard Bach

Toisesta aurinkokunnasta Hangon meren aaltoja ihailemaan

2010-11-22T10:29:00.000-08:00

Talvi tuli. Täällä olen tärpätin hajussa lämpimässä sisällä. Nyt kahden Hankoviikonlopun jälkeen on maalaamiset jääneet vähiin ja vain muutamat pikku taisteluyritykset iltaisin ajanratasta vastaan. Sensijaan kuvia ja kaikenlaisia inspiraatioita päässä on sitäkin enempi. Ihana meri on värikäs ja kaunis, meni sen rannalle milloin tahansa. Lauantaina Tulliniemen rantaan puski suuret aallot, ja muutama surfaaja oli tullut paikalle surfailemaan hyisen kylmässä meressä.

Olen nyt puurtanut Hankovisiomaalauksen kanssa, jossa lapset luistelevat koristeellisella huvimajamaisella luisteluradalla. Tuskaisaa on taas, että taidot eivät riitä ja maalaus on lähtenyt elämään omaa elämäänsä kuten niin monesti. Sitä niin kovasti tahtoisi puuttua kaikkeen ja tehdä oman tahtonsa mukaan. Siihen kuluu energiat, kun taistelee kohtalonpyörää vastaan. Kuulin radiossa kerran ohjelman, jossa kyseltiin vanhuksilta pitkän iän salaisuutta. Lähes kaikille n.100-vuotiaille oli yhteistä se, että he olivat ottaneet elämän vastaan sellaisena kuin se tuli. Heillä säästyi energiaa elämälle, kun nöyrtyivät sen uomaan.

Nyt olen saanut vainun tiedon hitusesta. Me tulemme tälle planeetalle monilta eri planeetoilta ja aurinkokunnista ja ehkä jopa eri linnunradoilta oppimaan asioita, joita tällä planeetalla opetetaan. Tämän tiedon saaminen lohdutti minua. Olen tätä asiaa itse pohtinut aikaisemmin monet kerrat, ja tämä tiedon hitunen oli kuin varmistus. Tähänkin asiaan tahtoisin paneutua, mutta olen liian levoton nyt keskittymään moniin asioihin. Tästä postauksestakin sen taitaa nähdä.

U2 I Still Haven't Found What Im Looking For Live From Milan

2010-11-21T06:22:00.000-08:00

I have climbed highest mountains
I have run through the fields
Only to be with you
Only to be with you
I have run
I have crawled
I have scaled these city walls
These city walls
Only to be with you

But I still haven't found what I'm looking for
But I still haven't found what I'm looking for

I have kissed honey lips
Felt the healing in her fingertips
It burned like a fire
This burning desire

I have spoke with the tongue of angels
I have held the hand of a devil
It was warm in the night
I was cold as a stone

But I still haven't found what I'm looking for
But I still haven't found what I'm looking for

I believe in the Kingdom Come
Then all the colors will bleed into one
Bleed into one
But yes I'm still running

You broke the bonds
And you loosed the chains
Carried the cross
Of my shame
Oh my shame
You know I believe it

But I still haven't found what I'm looking for
But I still haven't found what I'm looking for
But I still haven't found what I'm looking for

Joulukadun avajaiset Hangossa!

2010-11-21T04:37:00.000-08:00

Eilen oli joulukadun avajaiset tunnelmallisessa myrskyisessä joulukaupungissa Hangossa! Viikon aikana lumi oli verhonnut maat ja mannut. Väkeä oli tullut paljon katsomaan Joulupukin saapumista kaupunkiin ja mieskuoro lauloi joululauluja. Yritin ottaa valokuvia pikkukamerallani ja tässä tilanteesta muutamia. Eräs ohikulkija huomauttikin, että tällaisella värkillä ei tule kunnon kuvia kuten hänen laitteillaan tulisi jos ne olisivat sattuneet mukaan jne. Joten huomautan kaikille blogin lukijoille vaikka sen varmasti toki huomaakin, että harrastelen kaikkea tätä ja expertin taidot puuttuvat. Maailmassa niin paljon koettavaa ja aika niin rajallinen!

Pukki tuli paikalle tonttujen kanssa ja nätti tyttötonttu ratsasti hevosella, joka veti kärryissä pukkia. Kulkueessa oli myös poni, jolle oli laitettu poronsarvet ja pienikoira tonttumekossaan.
Nordea-pankki jakoi glögiä ja pipareita ja ne maistuivat hyytävässä talvisäässä!

Juhla huipentui upeaan ilotulitukseen! Kaikki olivat tohkeissaan! Ilotulitus oli niin mahtava , että meidän seurueemme nuorin 3 vuotias aluksi pelästyi ilotulituksen pauketta ja rätinää ja valoloistoa.

Tämän jälkeen meidän seurue hajaantui niin, että osa meni pikkujoulusaunaan ja osa lähti etsimään baaria aperitiiville ennen ateriaamme. Etsimme Grönania, mutta tulimme pizzeria Unoon. Aloimme olla huolissamme, että jos nyt ei sitten löydetä koko Grönania tai mitään pubia, mutta Joulupukki tuli kadun yli! Hän ohjasi meidät kaksi askelta eteenpäin, ja siitä löytyi käytävä Grönaniin. Astuimme sisälle Joulupukin saattelemana joka tarjosi meille ja kaikille baarissa karamellit. Jotkut saattoivat aluksi luulla meidän kuuluvan pukin seurueeseen. Väki kertoi, että Tiernapojat olivat käyneet siellä toivottamassa hyvää ja onnellista joulunseudun aikaa vähän ennen Joulupukin tuloa. Olipa mukava baari biljardipöytineen, tanssilattioineen, ja paikalla oleva juhlaväki koostui kaikenikäisistä. Tällaista paikkaa ei löydy pk-seudulta. Orkesteri olisi tullut myöhemmin illalla soittamaan.

Olipa mukava Hankoreissu taas! Laboratorionnoutajan kanssa käytiin taas pitkät lenkit meren rannalla ja myöhään illan pimeydessä teimme vielä lenkin Hangon Casinon rantaan. Meren aallot ikuisessa liikkeessään. Ihana meren ääni! Musta ihana meri! Ajatella, että vihdoinkin on opittu käyttämään vuoroveden ehtymätöntä energiaa ihmisten tarpeisiin.
Ai niin! Ja ihanat tuulimyllyt Hangon tien varressa!